_Liukaskielinen_: Mikäpäs on ero valitushuudon ja synnin inhoamisen
välillä?
_Uskollinen_: Suuri ero onkin. Ihminen saattaa syntiä valittaa,
maallisia tarkoituksia tavoitellen, mutta inhota hän ei sitä voi
muutoin kuin jumalallisen synnin-kammon voimasta. Olen monenkin
kuullut saarnatuolista vaikeroivan syntiä vastaan, ja itse he
kumminkin ovat sietäneet sitä sydämessään, kodissaan ja elämässään.
Josefin talon-emäntä huusi hänkin, ikäänkuin olisi ollut pyhä, mutta
sittenkin olisi hän kernaasti tahtonut epäpuhtautta harjoittaa hänen
kanssansa. Muutamat huutavat syntiä vastaan, niinkuin äiti huutaa
lapselle sylissänsä, sanoen sitä kelvottomaksi ja pahankuriseksi
tytöksi, mutta ei aikaakaan, niin jo hän hyväilee sitä ja suutelee.
[1 Mos.39: 17-18]
_Liukaskielinen_: Te koetatte solmia minut, huomaan minä.
_Uskollinen_: En suinkaan. Tahtoisin vaan saattaa asiat oikealle
tolalle jälleen. Mutta mikäs olikaan se toinen asia, jolla aioitte
todistaa armon työn ilmenemistä sydämessä?
_Liukaskielinen_: Evankeliumin salaisuuksien tarkka tunteminen.
_Uskollinen_: Se tunnusmerkki olisi pitänyt mainita ensiksi, mutta
tulipa se ensiksi tai viimeiseksi, -- väärä se sittenkin on.
Ihmisellä saattaa olla tietoja ja syviäkin tietoja Evankeliumin
salaisuuksista, mutta sielu on silti armon töitä vailla. Todellakin,
ihmisellä saattaa olla kaikkinainen tieto, eikä hän sittenkään mitään
ole eikä siis Jumalan lapsikaan. Kun Kristus kysyi: "Tiedättekö
kaikki nämät?" ja opetuslapset vastasivat: "tiedämme", silloin Hän
lisäsi: "Te olette autuaat, jos niitä teette." Ei Hän siunaustansa
anna tietämiselle, vaan tekemiselle. On olemassa tieto, jota ei
teko seuraa: "Hän tiesi Herransa tahdon eikä tehnyt Hänen tahtonsa
jälkeen." Ihmisellä saattaa olla tietoja kuin enkelillä eikä eikä hän
sittenkään kristitty ole. Niin muodoin ei teidän tunnusmerkkinne ole
tosi. Tietäminen on otollista paljonpuhuville ja kerskaajille, mutta
Jumalalle on otollista tekeminen. Ei niin, että sydän saattaisi olla
hyvä ilman tietoa, sillä sitä vailla ei sydän mitään ole. Tietoa on
näet kahdenlaista: toinen tyytyy pelkkään asiain tutkistelemiseen,
toisella on mukanansa uskon ja rakkauden armo, ja tämä tieto se
saattaa ihmisen sydämestänsä tekemään Jumalan tahdon. Edellinen tieto
riittää paljonpuhuvalle, mutta ilman jälkimmäistä ei oikea kristitty
ole tyytyväinen. "Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias ja
pitääkseni sitä koko sydämessäni." [1 Kor. 13: 2, Joh. 13: 12,17,
Luk. 12: 47, Ps. 119: 34.]
_Liukaskielinen_: Te koetatte jälleen saada minut solmituksi. Ei
meille siitä virvoitusta lähde.
_Uskollinen_: Mainitkaapas joku toinen merkki armon työn
ilmenemisestä.
_Liukaskielinen_: Enkä minä, sillä ei meistä näy olevan yhden köyden
vetäjiksi.
_Uskollinen_: Ellette te tahdo sitä mainita, saanko minä sen tehdä?
_Liukaskielinen_: Niinkuin suvaitsette.
_Uskollinen_: Armon työ sielussa ilmoitakse itse joko sille, kenessä
se on, tahi niille kuin hänen ympärillänsä ovat.
Sille, kenessä se on, llmoitakse se näin: Ihminen tulee vakuutetuksi
synnistä, liiatenkin luontonsa turmeluksesta ja epäuskon synnistä,
(jonka hän varmaan tietää vievän kadotukseen, ellei hän Jumalalta
saa armoa uskon kautta Jesukseen Kristukseen). Tässä mielentilassa
hän alkaa surra ja hävetä syntiä. Samalla hän myös tuntee itsessänsä
maailman Vapahtajan ilmestyvän ja tuntee välttämättömän tarpeen
liittyä Häneen koko elämänsä ajaksi. Ja silloin alkaa hänessä
isoominen ja janoominen Hänen peräänsä, se isoominen ja janoominen,
johon lupaus liitetty on. Sitä myöten kuin hänen uskonsa Vapahtajaan
on vakaa tai heikko, sitä myöten on myös hänen ilonsa ja rauhansa,
sitä myöten hänen rakkautensa pyhitykseen, sitä myöten myös hänen
halunsa päästä yhä enemmän Häntä tuntemaan ja myös maailmassa Häntä
palvelemaan. Mutta vaikka nyt armon työ, niinkuin sanoin, hänessä
siten ilmoitakse, niin harvoin hän kumminkaan kykenee päättämään,
että se armon työtä on, koska hänen turmeluksensa ja nurjaan
suuntaan suistunut järkensä johtaa häntä näistä asioista väärin päin
päättelemään. Niin muodoin, kenessä tämä armon työ toimii, hänellä
pitää olla varsin terve arvostelukyky, voidaksensa varmasti päättää,
että tämä kaikki on armon työtä. [Joh. 16: 8, Rom. 7: 24, Mark 16:
16, Ps. 38: 18, Gal. 2: 16, Ap. 4: 12, Mat. 5: 6, Ilm. 21: 16]
Toisissa se ilmoitakse näin:
1. Kokemuksesta havaitun uskon tunnustamisella Kristukseen. 2. Tämän
tunnustuksen mukaisella elämällä, nimittäin pyhityksen elämällä:
pyhitys sydämessä, pyhitys perheessä (jos hänellä perhettä on) ja
pyhitys maailmassa liikkuessa, jolloin hän tämän pyhityksen kautta
oppii sisällisesti kammoamaan syntiä yleensä ja inhoamaan omaa
itseänsä erittäin, vastustamaan syntiä perheessänsä ja hurskasta
elämätä maailmassa edistämään, ei pelkällä puhumisella, niinkuin
teeskentelijät ja suupaltit, vaan toimeliaana antautuen uskossa
ja rakkaudessa Sanan voiman alle. Ja kas siinä, hyvä herra, lyhyt
selitys armon työstä ja sen ilmaumisesta, ja jos teillä on jotain
sitä vastaan sanottavaa, niin sanokaa, ellei, niin sallikaa minun
esittää toinen kysymys. [Rom. 10: 10, 1. Fil. 1: 27, Mat. 5: 19, Joh.
14: 15, Ps. 50: 23, Job. 42: 5, 6, Hesek. 20: 43]