_Selittäjä:_: Käy sisään, ja minä olen näyttävä sinulle sellaista,
josta sinulle neuvoa ja ohjausta saattaa olla.
Hän käski nyt palvelijansa näyttämään heille kynttilää ja pyysi
Kristittyä tulemaan mukaansa. Sen jälkeen hän vei Kristityn
erinäiseen huoneesen, ja kun palvelija herransa käskystä oli avannut
oven, näki Kristitty erään vakavan miehen kuvan riippuvan seinällä,
ja tällainen hän oli nähdä: Hänen silmänsä olivat kohotettuina ylös
taivaalle; kirjoista paras oli hänellä kädessä; totuuden laki oli
kirjoitettuna hänen huulillensa; maailma oli hänen selkänsä takana;
hän seisoi ikäänkuin rukoillen ja kehoittaen ihmisiä, ja kultainen
kruunu riippui hänen päänsä yli. [2 Kor. 5:20]
_Kristitty_: Mitäs tämä tietää?
_Selittäjä:_: Mies, jonka kuvan tuossa näet, on yksi niistä
tuhansista. Hän voi kivulla lapsia vasta-uudesta synnyttää ja ruokkia
heitä niinkuin imettäjä lapsiansa. Ja ettäs näet hänen silmänsä
kohotettuina ylös taivaalle, kirjoista parhaan hänen kädessänsä
ja totuuden lain kirjoitettuna hänen huulillensa, niin opi siitä,
että hänen tehtävänsä on tutkia ja saattaa hämärissä olevia asioita
syntisille tunnetuiksi. Niinpä näet hänen myös seisovan ikäänkuin
rukoillen ja kehoittaen ihmisiä. Mutta ettäs näet maailman heitettynä
hänen selkänsä taakse ja kruunun riippuvan hänen päänsä yli, niin opi
siitä, että hän, halpana pitäessään ja ylönkatsoessaan näitä nykyisiä
sen rakkauden rinnalla, jolla hän tahtoo Herraansa palvella, varmasti
tietää tulevaisessa maailmassa perivänsä palkakseen kunnian. [1 Kor.
4: 15, Gal. 4: 19, 1 Tess 2: 7]
_Selittäjä_ jatkoi: "Minä näytin sinulle tämän kuvan ensiksi siitä
syystä, että siinä kuvattu mies on ainoa, jonka sen paikan Herra,
minne sinä pyrjit, on valtuuttanut antamaan apua kaikissa vaikeissa
kohdissa, mihin matkallasi mahdat joutua. Ota siis tarkka vaari
siitä, mitä minä olen sinulle näyttänyt, ja pidä tarkoin mielessäsi,
mitäs nähnyt olet, siltä varalta, että matkalla sinua joku sellainen
kohtaa, joka väittää johtavansa sinut oikealle suunnalle, vaikka
hänen tiensä viekin kuoleman alhoon."
Selittäjä otti häntä sitten kädestä ja saattoi varsin avaraan saliin,
joka oli täynnä tomua, sitä kun ei milloinkaan oltu la'aistu. Kun
Kristitty oli hetken aikaa katsellut huonetta, kutsui Selittäjä erään
miehen lakaisemaan. Mutta kun tämä alkoi la'aista, nousi tomu niin
sakeana, että Kristitty oli vähällä tukehtua. Silloin sanoi Selittäjä
eräälle neitseelle, joka siinä lähellä seisoi: "Tuo vettä tänne ja
pirskoita sitä huoneesen", ja kun se oli tehty, niin oli hauska sitä
huonetta la'aista ja puhdistaa.
_Kristitty_: Mitäs tämä merkitsee?
_Selittäjä:_: Tämä sali on sen ihmisen sydän, jota Evankeliumin
suloinen armo ei ole milloinkaan pyhittänyt. Tomu -- se on hänen
perisyntinsä ja sisällinen turmelluksensa, joka on koko ihmisen
saastuttanut. Se, joka ensin alkoi la'aista, on Laki, mutta se,
joka vettä toi ja huoneesen pirskoitti, on Evankeliumi. Sinä
näit, että heti kuin tuo ensimmäinen alkoi la'aista, nousi niin
sakea tomu, ett'ei hän voinut saada huonetta siivotuksi, vaan
olit sinäkin vähällä tukehtua: opi tästä, ett'ei Laki voi ihmisen
sydäntä (töitten kautta) synnistä puhtaaksi pestä, vaan pikemmin
saa synnin virkoamaan, antaa sille lisää voimaa ja kasvattaa sen
entistä suuremmaksi sielussa. Se paljastaa synnin ja kieltää syntiä
tekemästä, mutta ei anna voimaa sitä voittamaan. [Rom. 7: 9, 1 Kor.
15:56, Rom. 5: 20]
Kun sitä vastoin näit neitseen pirskoittavan huonetta vedellä,
jonka jälkeen sitä oli hauska puhdistaa, niin opi tästä, että koska
Evankeliumi tuo suloiset ja kalliit vaikutuksensa sydämeen, silloin
-- samoin kuin neitsyt lakaisi huoneen, pirskoitettuansa permannolle
vettä, samoin syntikin voitetaan ja kukistetaan ja sielu puhdistetaan
uskon kautta ja niin tavoin tulee mahdolliseksi Kunnian Kuninkaan
asua siinä. [Joh. 15: 3, Ef. 5: 26, Ap. 15: 9, Joh. 14: 23]