"Se, jonka tykö sinä olit lähetetty, on nimeltään _Lainkanta_. Hänen
äitinsä on palkkavaimo, joka nyt on ja on lastensa kanssa orjana ja
on salaisella tavalla Sinain vuori, jonka sinä pelkäsit päällesi
kaatuvan. Jos hän kerran lapsinensa orjana on, kuinkasta toivot
pääseväsi heidän kauttansa vapaaksi? Tuo Lainkanta niin muodoin ei
ole mahdollinen sinua taakastasi päästämään. Ei hän tähän saakka ole
kenenkään taakkaa pois ottanut, ei, eikä milloinkaan niitä ota. Lain
töitten kautta te ette voi vanhurskaiksi tulla, sillä lain töillä
ei kukaan elämäpäivinään taakastansa pääse. Herra Maailmanviisas
on niin muodoin muukalainen ja herra Lainkanta petturi, eikä hänen
poikansakaan, Hieno Käytös, maireisine hymyinensä, muuta ole kuin
tekopyhä eikä voi sinua auttaa. Usko minua: ei noitten tomppelien
jaarituksilla ole muuta tarkoitusta ollutkaan kuin saada sinut
pelastuksesi asiassa harhaan, ohjaamalla sinut pois siltä tieltä,
johon minä olin sinut saattanut." [Gal. 4: 21 -27.]
Tämän sanottuansa, kutsui Evankelista kovalla äänellä taivaat
vahvistamaan hänen sanojansa tosiksi, ja samassa alkoi siitä
vuoresta, jonka juurella Kristitty seisoi, sanoja kuulua ja tulta
leimuta, niin että hivukset hänen päässänsä nousivat pystyyn. Ja
nämä sanat ne silloin lausuttiin: "Sillä niin monta kuin lain töissä
riippuvat, ovat kirouksen alla, sillä kirjoitettu on: 'kirottu olkoon
jokainen, joka ei pysy kaikissa kuin lakiraamatussa kirjoitettu on,
että hän niitä tekisi'." [Gal. 3: 10]
Kristitty ei osannut enää muuta luullakaan kuin että hän nyt kuolee,
ja rupesi suuresti vaikeroimaan, kiroten sitä hetkeä, jolloin oli
kohdannut Maailmanviisaan, ja sanoen itseänsä tuhatkertaiseksi
hupsuksi, kun oli hänen neuvojansa kuunnellut. Ja kovin häntä;
hävetti, että sen herran todistelut, pelkän lihallisen mielen
synnyttämät, olivat voineet saada hänet poikkeamaan oikealta tieltä.
Senjälkeen hän jälleen lähestyi Evankelistaa niillä sanoilla ja siinä
mielessä kuin seuraa:
_Kristitty_: Mitäs luulette, herra? Onko toivoa vielä? Kääntyisinkö
nyt takaisin ja lähtisin käymään ahdasta porttia kohti? Eikö minua
tämän tähden hyljätä ja häpeällä takaisin lähetetä? Mieleni on
murheellinen, että tuon miehen neuvoja kuuntelin, mutta annettaneeko
syntiäni enää anteeksi?
_Evankelista_: Suuri on sinun syntisi, sillä sinä olet siinä tehnyt
kaksi rikosta: olet hyljännyt hyvän tien ja astunut kielletyille
poluille. Mutta mies tuolla portilla ottaa sinut vielä vastaan, sillä
hänellä on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Kavahda vaan, ettes enää oheen
poikkea, sillä muutoin sinä tielläsi hukut, koska Hänen vihansa pian
syttyy. [Ps. 2: 12.]
Silloin alkoi Kristitty valmistautua palajamaan takaisin. Evankelista
antoi suuta hänen, myhäili hänelle ja toivotti hänelle onnellista
matkaa.
Ja niin hän läksi astumaan kiirein askelin. Ei hän ketäkään matkan
varrella puhutellut ja vaikka joku häneltä jotain kysyi, ei hän
mitään vastannut. Hän riensi, niinkuin se, joka koko ajan kulkee
kielletyllä maalla, eikä mitenkään tuntenut olevansa turvassa,
ennenkuin saapui sille tielle, josta oli poikennut noudattamaan
Maailmanviisaan neuvoja.