_Heikkinen._ Sitten _Heiskanen_.
_Heikkinen_ (tulee kiiruusti perältä). Herra Henrikson! Herra Henrikson!
-- Vai ei täällä olekkaan ketään! -- Voi pahuus sentään... Leski lähetti
kirjeen minulle. Hän on saanut tietää, että aijon kosia neiti Heinosta
ja uhkaa tehdä skandaalin. Hän lupasi kirjoittaa uudelle morsiamelleni
rakkaussuhteistani. Se on todellakin hyvin epämieluista! -- Mutta kyllä
Herra Henrikson auttaa minua pulasta.
_Heiskanen_ (tulee sisään). Ei, ei se ole Maiju, joka tämän kirjoitti...
Oh; kukahan tuo on?
_Heikkinen_ (itsekseen). Patruuna Heinosen renki! -- Minä näin eilen
puodin ikkunasta kun he tulivat. (Ääneen.) Nuori mies!
_Heiskanen._ Mitä herra sanoi!
_Heikkinen._ Sinä kai olet Heinosen renki?
_Heiskanen._ Mitä. -- En ole tavallinen renki!
_Heikkinen._ Sinä kai tunnet minut ja tiedät, että toisten kautta olen
ollut kirjevaihdossa...
_Heiskanen._ Kirjevaihdossa? (Painolla.) Ahaa!
_Heikkinen_ (matkii häntä). Ahaa! Mitä ääniä nuo oikeastaan ovat?
_Heiskanen._ Vai te se olettekin, joka...
_Heikkinen._ Mitä joka?
_Heiskanen._ Tunteeko herra ketään, jonka nimi on M--a?
_Heikkinen_ (itsekseen). _Emma?_ Se on lesken nimi. (Ääneen.) Miksi
kysyt sitä?
_Heiskanen._ Ahaa!
_Heikkinen_ (matkii). Ahaa!
_Heiskanen._ Hän on lähettänyt kirjeen ... mutta!
_Heikkinen._ Mitä? (itsekseen) Saakeli vieköön! Hän on jo alkanut.
_Heiskanen._ Tai oikeastaan hän _heitti_ kirjeen... Se ei ollut
suljettu...
_Heikkinen._ Heittikö? -- Minne sitten?
_Heiskanen._ Kadulle!
_Heikkinen._ Kadulle! (Itsekseen.) Tehdäkseen skandaalin ...
häväistyksen ... kirottu!... (Ääneen.) Oletko nähnyt kirjeen?
_Heiskanen._ Ahaa!
_Heikkinen._ Ahaa! Ahaa! -- Oletko nähnyt kirjeen kysyn minä?
_Heiskanen._ Olen kyllä, mutta...
_Heikkinen._ Ehkä rouva Heinonen myöskin?
_Heiskanen_ (itsekseen). Hän kysyy josko olen nähnyt rouva Heinosta.
(Ääneen.) Monta kertaa!
_Heikkinen_ (itsekseen). Hän kai on lähettänyt useampiakin kirjeitä...
Perhana! (Ääneen.) No mitä oli siinä kirjeessä, jonka sinä näit?
_Heiskanen._ »Minä tulen kello seitsemän» -- seisoi siinä ... ja sen
herra kyllä tietää...
_Heikkinen._ Hän siis tulee tänne...
_Heiskanen._ Niin siinä oli! -- Mutta kyllä se on halpamaista...
_Heikkinen._ Tietysti se on halpamaista!... Tiedätkö sinä missä kirje
nyt on?
_Heiskanen._ Kyllä, mutta...
_Heikkinen._ No missä se on?
_Heiskanen._ Minun taskussani!... Siinä oli »H--n» osoitteena.
_Heikkinen_ (itsekseen). »H--n» ... se merkitsee Heikkinen!.. (Ääneen.)
Anna se heti tänne!
_Heiskanen._ Mutta...
_Heikkinen._ Kas, tuosta saat markan...
_Heiskanen._ Mutta että noin pitää ihmistä pilkkanaan...
_Heikkinen._ Tässä saat kaksi!
_Heiskanen._ Se on pilan tekoa.
_Heikkinen._ No saat kolme! Juo niillä joku tuutinki.
_Heiskanen._ Tehdäänkö Helsingissä niin aamusin?
_Heikkinen._ Tietysti. Sehän on muodissa!
_Heiskanen._ Hah-ha-ha. Sepä oli hauskaa!
_Heikkinen._ Hiljaa! Joku tulee.
_Loviisa_ (ulkopuolella). Heiskanen! Heiskanen!
_Heiskanen._ Se on rouva, joka antaa...
_Heikkinen._ Ei sanaakaan! Muista se!
_Heiskanen._ Vai niin!
_Heikkinen._ Ja annatko sitten kirjeen minulle.
_Heiskanen._ Tietysti. -- Herra siis muuttaa mieltään?
_Heikkinen._ Muutanko mieltäni? -- Tietysti, tietysti! -- Vaan suu
kiinni!