_Maiju. Hellonen._
_Hellonen._ Tässä olen taaskin! -- Kiitos viimeisestä, kultamuruni!
_Maiju._ Voi kuinka oletkin komea!
_Hellonen._ Kunpahan näkisit minut ratsun selässä! Silloin minä vasta
komealta näytän.
_Maiju._ Näinhän viime sunnuntaina, kun se korkea-arvoinen sotaherra
ajoi ohitsesi Eläintarhan tiellä ja hän nyökkäsi sinun kohdallasi.
_Hellonen._ Tietysti hän kumarsi minulle.
_Maiju._ Onko se mahdollista?...
_Hellonen._ Tai sitten minun hevoselleni ... sen nimi on Helga.
_Maiju._ Onpas sillä komea nimi!
_Hellonen._ Kaikilla hevosilla onkin nykyjään komeat nimet ... ylhäisten
ihmisten mukaan, kuten Isabella, Prim, Bismarck...
_Maiju._ No niin, mutta tule nyt keittiöön, saat pikku ryypyn ja vähän
jotain syömistä...
_Hellonen._ Ei ole nyt aikaa, täytyy hoitaa virkaansa.
_Maiju._ Eihän se poliisin virka niin tärkeä ole ... tule nyt vähäksi
aikaa!
_Hellonen._ En, en voi nyt tulla! Mutta illalla on minulla lomaa...
Voimmehan sitten tavata toisiamme. Korkeasaarella on tanssit.
_Maiju._ Jospa sinne pääsisi!
_Hellonen._ No miksikäs ei?
_Maiju._ Herrasväki ei juuri koskaan mene ulos. Mutta mitäpä siitä!
Koetan kumminkin päästä... Minä heitän sinulle kirjeen ja ilmoitan
siinä, mihin aikaan voimme yhtyä höyryvenhelaiturilla...
_Hellonen._ Tehkäämme niin!
_Maiju._ Sitten saamme olla yhdessä...
_Hellonen._ Ja tanssin pyörteessä kuiskailemme rakkaudesta...
_Maiju._ Ja avioliitosta -- ja kaikkea tuota.
_Hellonen._ Heti kun olen saanut paremman paikan, niin menemmekin
naimisiin. No jää nyt hyvästi iltaan saakka, kultaseni!
_Maiju._ Hyvästi! Hyvästi!
(Heittävät lentosuuteloja. Hellonen menee perälle).