_Emma_ ja _Maiju_ (tulevat perältä).
(Emma puettuna kävelypukuun; Maiju kantaa koria).
_Maiju._ Kissa vieköön, kun on kuuma!...
_Emma._ Pelkäätkö, että ahvenet keitoksi kiehuvat korissa?
_Maiju._ En, mutta olisihan torilla ollut kantajiakin ja...
_Emma._ Luuletko sinä sitten olevasi liian hyvä kantamaan ruokaa
torilta?
_Maiju._ Enpä juuri sitä!... Mutta kun on vähän arvon tunnetta ja
kaikkea tuota ... ja sitäpaitsi on jo kuusi viikkoa opetellut koneella
ompelemaan...
_Emma._ Suus kiinni -- ja paikalla!... Sinulla ei ole mitään syytä
valittaa. Siivoa nyt vaan kalat illaksi! -- Mieheni varmaankin tulee
ihmettelemään. Hän ei ole saanut ahvenia kaukaan aikaan.
_Maiju._ Ei, ei tosin ... mutta onpa häntä suomustettu kuitenkin.
_Emma._ Mitä?... Mitä sinä sillä tarkoitat? Emmekö ole onnellisia
yhdyselämässamme? Hän viihtyy niin hyvin kotona eikä koskaan käy
ravintoloissa. Ja kenen ansiota tämä on, ell'ei minun?
_Maiju._ Niin, ei suinkaan siitä kukaan muu hyötynekään.
_Emma._ Sinäkin voit ottaa meistä esimerkkiä, kun kerran menet
naimisiin. Kun mieheni vielä oli nuorimies, punastui hän, jos joku
neitonen katsoi häntä silmiin. Se on todellista kainoutta.
_Maiju._ Ah, mitä rouva sanoo! Oliko herra todellakin niin kaino?
_Emma._ Kyllä hän oli!... Ja niin vakava!... Ja sellainen hän on vielä
naimisissa ollessaankin.
_Maiju._ No entäs kainous sitten?
_Emma._ Sinä olet tuhma. Sinä et sitä käsitä. Käy nyt heti askareihisi!
(Menee vasemm. takaovesta).