Korkiasti kunnioitettava kirkkoherra! Sitten kuin minä kävin teidän
luonanne 8:tena sunnuntaina kolminaisuudesta oppimassa Herran
sanaa, ja suin sain Herran äänen kuulla oikeassa järjestyksessä
teidän suunne kautta, niin pääsin alinomaiseen rukoukseen. Ja tätä
alinomaista rukousta ei tarvinnut tehdä kuin vajaa vuorokausi, kuin
Herra kirkasti minun sieluni silmäin eteen hänen pyhän lakinsa, josta
minä tulin suureen tuskaan ja tunnon vaivaan, jotta en olisi maasta
pääsnyt kasvoiltani itkemästä ja rukoilemasta, vaikka olisin nousnut,
sillä minä olin kuin kuollut, vaikka olin elävä. Tätä tuskaa ei
kestänyt jos puoli tiimaa, kuin jo armo tapahtui, ja niin suuri armo,
että minun piti kiittää Herraa sekä sydämellä että suulla, niinkuin
vaan jaksoin. Tästä olen pääsnyt alinomaiseen kiitokseen ja Herran
ylistykseen.
Ja rakas kirkkoherra, minä kiitän teitä tämän hyvän edestä, että
ojensitte minua oikialle tielle ja annoitte hyvän neuvon tässä
kalliimmassa asiassa. Herra teitä edespäinkin auttakoon, antakoon
teille suuren ilon ja lohdutuksen, antakoon teille suuremman
viisauden, suuremman voiman teidän raskasta työtänne toimittaissa,
antakoon rakas Isä teidän nähdä senkin ilon, että puolisonne ja
lapsenne pääsisivät Herran kaidalle tielle ja elävään uskoon.
Olethan sinä, rakas Jesus, luvannut, mitä ikänä te anotte Isältä
minun nimeeni, sen hän teille antaa, muista, rakas Jesus, lupaukses.
Eihän sinun muissakaan sanoissas ole valhetta löydetty. Kirjoitettu
Ilomantsissa Syrjävaarassa 18 p. elokuuta 1859.
Simon Määttänen.
Rakas opettaja, jos teidän aikanne myöten antaisi, niin pyytäisin
teitä kirjoittamaan itselleni, kuinka minun pitää tästä edespäin
tekemän, etten erehtyisi oikialta tieltä harhateille.