Sydämellisesti saan minä teitä kiittää sekä kirjanne että
muistutusten edestä, joita kirjassanne annatte aina rukoilemiseen
ja valvomiseen; sillä minä raukka suuresti tarvitsen muistutusta,
kuin olen niin hidas ja haluton rukoilemaan ja valvomaan. Minun
sydämessäni on suuri laiskuus ja huolimattomuus tässä kalliissa
asiassa. Minä tunnen ja tunnustan sen, että sydämessä rukoileminen
on välttämättä tarpeellinen, kosk'ei sydän pysy muutoin avonaisena
armoa vastaanottamaan suin uskon ja rukouksen kautta. Kirjassanne
mainitsette, että minä olisin ottanut väärät luulot ja ajatukset
teistä ja opetuksestanne ja sanotte olevanne siinä luulossa, että se
on vihollisen kiusaus. Ei minulla ole ollut mitään vastaan sanovaista
mieltä teitä ja teidän oppianne kohtaan; sillä minulla on alati ollut
ikävä päästä teidän seuraanne, teidän oppianne kuulemaan ja teitä
näkemään. Näin on mieleni pohja teitä kohtaan; älkäätte epäilkö
siitä, sillä minä puhun suoraan ja totuuden. -- -- -- Sydämellisiä
terveyksiä kaikille ystäville, mutta erittäin teille itsellenne.
Paasolassa 17 p. kesäkuuta 1858.
Antti Paasonen.