Aamuauringon ensimmäiset säteet heijastuivat jo Buonterzon etujoukon
varustuksista kun Facinon viimeiset miehet kahlata molskivat joen
yli. Bellarion, jonka johtoon oli uskottu sata sveitsiläistä, seurasi
jälkijoukkoa.
Kotkanpesästään näki Buonterzo Facinon armeijan epäjärjestyksessä
kiiruhtavan joen toisella puolella olevien kukkulain ylitse. Luullen
pelon vallanneen vihollisen miehet, antoi hän takaa-ajokäskyn.
Ratsueskadroona syöksyi heti kukkulan kuvetta alas, jalkaväen
seuratessa pitkänä rivistönä. Pakenevan armeijan viimeiset miehet
olivat jo kadonneet näkyvistä, kun ratsumiehet pääsivät kahlaamolle.
Hevoset astuivat veteen ja alkoivat yrittää toiselle rannalle. Mutta
juuri kun joukko oli ehtinyt keskelle jokea, kuului vastarannan
metsiköstä outo kohaus. Bellarionin jousimiehet ampuivat. Viisikymmentä
nuolta viuhui ratsumiesten yli, toiset viisikymmentä iskivät hevosiin
ja satuloihin. Joukko pysähtyi ja syntyi yleinen hämminki. Toiset
tahtoivat perääntyä, toiset, jotka olivat olleet nuolilta suojassa,
pyrkivät eteenpäin. Bellarionin miehet valmistuivat sillävälin ampumaan
uudelleen. Tällä kertaa laukaisivat he yht'aikaa. Joessa polskuttavien
miesten epäröinti oli yht'äkkiä tipotiessään. He kääntyivät takaisin,
ajaen isännättömiä hevosia edellään ja auttaen haavoittuneita tovereita
pääsemään kuiville.
Buonterzo suuttui, aivan niinkuin Bellarion oli arvannut. Korkealla
olevalta tähystyspaikaltaan näki hän Facinon armeijan jatkavan
perääntymistään kukkulain yli. Noituen keskeytystä takaa-ajossa
karautti hän sitten pääjoukkonsa kanssa joelle.
Kahlaamoa lähestyessään kohtasi hän vastaantulevia kiihtyneitä
upseereja, jotka tekivät hänelle selkoa tilanteesta. Vastarannan
metsikössä piileskeli väkipyssymiehiä, jotka suojelivat Facinon
perääntymistä ja estivät takaa-ajon jatkamisen.
"Katsotaanpas", sanoi Buonterzo kiukusta kihisten. Hän lähetti sata
miestä Travon kylään, käskien heidän tuoda sieltä ovia ja luukkuja niin
paljon kuin suinkin löytäisivät.
Melkein kolme tuntia kului ennenkuin miehet palasivat. Mutta
sitten aiottiinkin pitää kiirettä. Jousimiehet karkoitettaisiin
kädenkäänteessä.
Buonterzo aloitti hyökkäyksen lähettämällä kolmesataa miestä kahlaamon
yli. Kukin suojeli itseään Travosta tuodulla luukulla tai ovella, jota
piteli kilpenä edessään. Keihäät oli sidottu vöihin.
Bellarion tirkisteli piilopaikastaan joelle ja näki tuon liikkuvan
puuvarustuksen lähenevän. Taaempana valmistautui ratsujoukko seuraamaan
tien avaajia. Nuori mies lähetti heti kaksi kolmannesta väestään hiukan
etäämmäksi joen mutkaan, mistä käsin joen yli kahlaavat olivat alttiina
nuolille.
Heidän sijoittuessaan uusiin asemiinsa lähestyi Buonterzon joukko
jo toista rantaa. Sitä vastaan lähetettiin nyt kokeeksi sivusta
parikymmentä nuolta. Vaikka näistä vain puolet osui maaliinsa,
hätääntyivät hyökkääjät jälleen, Hehän luulivat olevansa suojassa
kilpiensä takana. Toinen yhteislaukaus aiheutti täydellisen sekasorron.
Pian oli joessa kymmeniä ruumiita. Haavoittuneet yrittivät pelastautua
maihin. Ovia ja lautoja uiskenteli vedessä. Rintama käännettiin
äkkiä sinnepäin, mistä nuolet olivat tulleet, mutta silloin ampuivat
Bellarionin metsikköön jättämät kolmekymmentä miestä vuorostaan. Mitä
hirvittävin pakokauhu valtasi hyökkääjät. Eräät heittäytyivät suinpäin
kahlaamosta syvään veteen, jolloin pari heistä hukkui, toiset taas
perääntyivät sikinsokin lähtöpaikkaa kohti.
Buonterzo oli raivoissaan. Hän oli jo tajunnut, että Facino oli
jättänyt vain murto-osan väestään perääntymistä suojelemaan. Estäisikö
kourallinen jousimiehiä häntä pääsemästä vihollisen kimppuun.
Aurinko oli jo ehtimässä keskitaivaalle. Neljä tuntia oli nyt viivytty
kahlaamon luona. Buonterzon kärsivällisyys oli loppumassa. Harkittuaan
tuokion lähetti hän muutamia miehiä etsimään kahluupaikkaa ylempää
joen varresta. Taas kului tunti hukkaan. Buonterzo erotti väestään
viisisataa täysissä varustuksissa olevaa ratsumiestä ja määräsi nuoren
ritari Varallon heidän johtajakseen.
"Menkää yli, vaikka menettäisittekin muutaman miehen", käski hän.
"Vihollisia ei ole kahtasataa enempää, ja jos olette sisukas, voitatte
heidät helposti. Heidän nuolensa eivät tehoa kaukaa ammuttuina. Älkää
osoittako mitään sääliä älkääkä ottako vankeja."
Nuolisade rapisi vahinkoa tekemättä ratsumiesten kypäreihin ja
haarniskoihin. Rohkaistuneena yllytti Varallo väkeään etenemään.
Bellarion ei kuitenkaan ollut neuvoton, vaan käski miestensä tähdätä
hevosia. Seurauksena oli jälleen sekamelska. Haavoittuneet hevoset
heittivät ratsastajansa satulasta, ja miehet roiskahtivat veteen
melkein avuttomina raskaissa varusteissaan. Varallo ei vahingoittunut,
ja karjuttuaan aikansa sai hän kuin saikin väkensä vastarannalle.
Täällä menetti vielä kymmenkunta miestä hevosensa, saipa pari itsekin
kuolettavan nuolen, mutta lopulta pääsi Varallo kuitenkin kiertämään
metsikköä.
Joen vasemmalla rannalla riemuitsi Buonterzon armeija ja kiljui
rohkaisevasti uljaalle etujoukolle, toistaen toistamistaan, ettei armoa
saisi antaa ainoallekaan viholliselle.
Tämän kuuli myös Facino Cane noustessaan kukkulalle Buonterzon takana.
Hän oli pitänyt kiirettä, kohdannut Carmagnolan Rivergaron luona,
mennyt siellä joen yli, ja nyt ehtinyt tänne, marssittuaan kaksitoista
penikulmaa viidessä tunnissa. [Engl. penikulmaa, joka on 1609 metriä. —
Suom.]
Kukkulan alapuolella, hänen armoillaan, oli Buonterzon armeija, jonka
etenemisen Bellarionin äly ja sata sveitsiläistä olivat pysäyttäneet.
Epätietoista oli kuitenkin, ehtisikö Facino enää pelastaa Bellarionia.
Hän käski heti Cadillacin tunkeutua Buonterzon rintaman läpi auttamaan
nuorukaista. Hetkistä myöhemmin syöksyi ranskalainen ratsuväki
lumivyöryn tavoin vihollisen niskaan ja repi aukon rintamaan, ennenkuin
ainoakaan Buonterzon mies ehti tointua hämmästyksestään.
Cadillac riehui kuin paholainen ja satoja vihollisruumiita syöstiin
jokeen. Hänen ratsumiehensä heittäytyivät hevosineen kahlaamon kohdalla
veteen ja painuivat sivuilleen vilkumatta toiselle rannalle. Pian
päästiin metsikköön, tunkeuduttiin sen läpi ja karautettiin hurjaa
kyytiä tasangolle. Penikulman verran ajoi de Cadillac pakenevaa
vihollista takaa. Sitten hän tuli ajatelleeksi, että Facino ehkä
tarvitsisi häntä käydessään Buonterzon pääjoukon kimppuun, teki
täyskäännöksen ja palasi takaisin.
Murheellinen näky kohtasi heitä metsikössä. Kaatuneita sveitsiläisiä
makasi polun molemmin puolin ja siellä täällä liikahti joku
haavoittunut. Kaikki, joissa vielä näkyi elon merkkejä, otettiin mukaan.
Heidän ehtiessään kahlaamolle oli kuitenkin mainio Travon taistelu jo
päättynyt.
De Cadillacin Buonterzon rintamaan murtamaa aukkoa ei oltu saatu
täytetyksi. Peläten Facinon pääjoukkoa olivat molemmat sivustat
perääntyneet eri tahoille. Buonterzo, joka käsitti, että tilanne oli
toivoton, seurasi alas laaksoon pakenevaa joukkoa. Hän ehkä toivoi
saavansa voimat kootuiksi Rivergaron takaisella tasangolla. Facino ei
kuitenkaan antanut hänelle tähän tilaisuutta, vaan kehitti kondottansa
ylängölle, hyökäten sieltä alas Buonterzon kimppuun. Buonterzo itse
pelastui parinsadan ratsumiehen kanssa, muut tuhottiin tai otettiin
vangeiksi. Sillävälin oli Koenigshofen hyökännyt laaksoa ylös
pakenevien kimppuun, voittaen heidät.
Facino Canen sotasaalis käsitti kaksituhatta vankia, tuhatviisisataa
hevosta, sata varuskuormaa, joukon tykkejä ja suuren määrän aseita.
Vangeista viisisataa burgundilaista sotilasta liitettiin Facinon
armeijaan. Tuhatviisisataa riisuttiin aseista, lukuunottamatta
upseereja ja ritareja, jotka päätettiin viedä panttivankeina Milanoon.
Taistelu oli päättynyt, mutta Facino oli lähtenyt ajamaan takaa
Buonterzoa. Carmagnola otti komennon ja lähti seuraamaan armeijan
kanssa päällikköään. He kohtasivat iltapuolella Piacenzan ja Rivergaron
välillä.
Carmagnola tiedoitti täydellisestä voitosta ja suurenmoisesta
sotasaaliista.
"Entä Bellarion?" kysyi Facino pahaa aavistaen.
Carmagnola kertoi metsikössä tavatuista ruumiista, ja murheellinen
Stoffel lisäsi erään haavoittuneen sveitsiläisen ilmoittaneen,
että viholliset armotta olivat surmanneet kaikki. Epäilemättä oli
Bellarionkin kaatunut.
Facino antoi päänsä painua. Uurteet hänen kasvoissaan syvenivät.
"Tämä oli hänen voittonsa", lausui hän hitaasti, surullisesta "Hän
laati taistelusuunnitelman, joka toteutettiinkin kiitos hänen
uhrautuvaisuutensa ja urheutensa." Hän kääntyi Stoffeliin, joka ennen
muita oli ollut Bellarion ystävä. "Ottakaa tarpeellinen määrä miehiä
mukaanne ja etsikää käsiinne hänen ruumiinsa. Tuokaa se Milanoon. Koko
kansa on kunnioittava halien muistoaan."