vv. 1, 2. Runolaulajat usein alottavat uudet runonsa näillä sanoilla.
v. 6. Muistuttaisiko Jumalisten nimi vanhaa Permiäläisten Jumalan
kuvaa?
vv. 13, 14. K. II: 97, 98.
vv. 15, 16. Häme ja Kemi, kuin monet muutki, olivat kulkunimiä, jotka
seurasivat Suomalaisia siirtomatkoillansa nykyisille asunnoilleen.
Niitä siis ei voi päättää nykyisiksi saman nimisiksi paikoiksi.
vv. 15-20. Varsin tavaton ylimääräisyys.
vv. 29-32. Ulompana asuvilla arveltiin enemmin voimaa ja mahtia
löytyvän. Niin vieläki turha-uskoiset pitävät Lappalaisia kovin
mahtavina tietäjinä.
vv. 37, 38. Veden haltioita.
vv. 39-44. K. II: 83-88. Runo, tavattoman pienelle voiton tavattoman
suuresta antaessansa, sillä saattaa kertomuksensa vieläki
kummallisemmaksi.
v. 50. K. II: 97, 98.
vv. 56-58. Padat kun olivat pieniä, piti vettä suurempiin tarpeisiin
keittää tahi lämmittää korvossa tahi muussa puu-astiassa, johon
nakattiin tulikuumia kiviä veden sekaan.
vv. 57, 58. Kuumain eli kynäin sijasta monin paikoin vieläki
käytetään korvoja.
vv. 63, 64. Runollinen ylimääräisyys.
v. 71. Muistuttaa niiden aikain epävaraisesta tilasta, kun ei
tiedetty, koska sota oli niskassa. Edeltä-päin sotaa ei julistettu,
vaan paremmin varottiin, ettei toinen ilmankaan saisi tietoa
sotahankkeista; k. XI: 170-172.
vv. 79, 80. Olutta keitettiin rannalla, johon ei tarvinnut vettä ja
kuumennuskiviä kaukaa hakea.
v. 82. Harmissaan.
vv. 85-92. Anopin nimellä ja muillaki sanoilla varta vasten tahtoi
härnätä Pohjolan emäntää. Toki tiesikin häntä itseänsä ei häihin
kutsuttavan; k. XII-XIV.
v. 95. Mehiläisellä vanhoissa runoissa on paljo erinäisiä
toimituksia; k. XV: 117-134.
vv. 135-140. Kaunis sen-aikuinen tapa, joka myös ynnä monen muun
kohdan kanssa todistaa jommoisestaki sivistyksestä. Siitä muistuttaa
esim. kauniit häätavat (k. XXIII), naisten lempinimet, jonkimoinen
kauneustunto (k. XXIV: 90-92), maalatut laiturit, pestyt lattiat,
hyvin siivotut, pihlajia kasvavat pihat jne.; k. XVIII: 139-148.
vv. 149, 150. Orjilla ja palkollisilla toki oli valta tiedustella
syitä tehtäviin töihinsä. Moni sivistynytkin olevinansa ei anna
heille sitäkään valtaa.
vv. 155-158. Tarkoittaa epäilemättä Lemminkäisen edellisiä vehkeitä
Saarella (k. XI) ja Pohjolassa (k. XII).
vv. 161-164. Kun asui kaukana, piika ei tuntenut.