_Charles Baudelaire_
Oi sieluni, sa katso, hirveät
he ovat nähdä, melkein naurettavat,
he käy kuin unissansa-kävijät
ja silmin tyhjin ilmaan tuijottavat.
On heiltä viety valo korkeuden,
mut ylös kuitenkin he katsoo aina,
ei katuhun he katsettansa paina,
he tähyy korkeutehen taivaiden.
He taivaltaa kuin maassa kuoleman,
miss' ainainen on yö. Ja ympärillä
öin päivin laulut, kirot kaikuvat
ja iloihin on kiire ihmisillä.
Mut mielin järkkynein ma huudahdan:
Mit' etsii taivahasta sokeat?