HELENA. — jotka elävät?
VALTALA. Niin — minä uskon — (painaa päänsä alas) — Sirkkaan nähden.
HELENA (raivossa). Vai niin! Sinä hyökkäät nuoreen viattomaan tyttöön
kuin peto — raiskataksesi hänen elämänsä, hänen nuoruutensa —
heittääksesi hänet alastomana kujalle — kuten äitinsä.
VALTALA (kiivastuu, mutta hillitsee ääntään). Hillitse nyt itsesi — ja
käytä järkeäsi! Minkä minä sille voin — ettei meidän tiemme — sinun ja
minun — enää veisi muualle kuin onnettomuuteen. Ja Sirkan kanssa me
menisimme naimisiin.
HELENA. Vai niin! Vai naimisiin — yhtaikaa äidin ja tyttären kanssa!
VALTALA. Älä huuda!
HELENA (hillittömästi). Minä huudan sinulle vasten silmiä — sinä olet
konna!
VALTALA (hypähtää ylös). Vaikene!
HELENA. Luuletko sinä — että äiti antaa oman tyttärensä miehelleen —
sille miehelle, jonka vaimo hän on ollut! Etkö sinä ymmärrä — että
sinä rikot sukusiteet, — raiskaat pyhät tunteet — solvaat rakkauden
käsitteet ja häpäiset itse luonnon —!
VALTALA (torjuen). En. Minä näen vain, että sinussa puhuu hurja
mustasukkaisuus — eikä siveellisyyden into —
HELENA (vihalla). Minussa puhuu kauhu sinua ja sinun menettelyäsi
vastaan. (Naputtaa rystöllään pöytään.) Ja luuletko sinä, että minä
annan tällaisen koskaan tapahtua? En ikinä! Sinun pitäisi ymmärtää,
että minä yksin olen alaikäisen tyttäreni naittaja.
SIRKKA (syöksyy sisään kalpeana ja tukka hajalla, puoliksi muutetussa
puvussa). Äiti! Reino! (Tuijottaa toiseen ja toiseen. Helena on
kääntynyt, seisoo sanattomana. Valtala polkee jalkaa kiukkuisena ja
tyytymättömänä, kääntyy vähän sivuttain epätietoisena, mitä tehdä tai
sanoa. Sirkka sydän kurkussa, silmät suurina, voi tuskin hengittää.)
Reino! Äiti! Mitä tämä merkitsee? Minä olen kuullut kaikki.
HELENA (purskahtaa itkemään, ja syleilee Sirkkaa, kuin suojellakseen).
Oma, rakas kyyhkyseni!
SIRKKA (vetäytyy hiljaa äitinsä syleilystä). Ei, ei! (Panee kätensä
ristiin ja painaa sydäntään, puhuu katkonaisesti.) Sano-kaa mi-nulle
—?! (Helena kuivaa kyyneleensä ja pakottaa itsensä tyyntymään.) Rakas —
rakas Reino! (Aikoo mennä Valtalan luo.)
HELENA (estää). Lapsikultani — sinä et voi mennä Reinon kanssa
naimisiin, — sillä —
VALTALA (kauhulla Helenalle). Ei, ei! Vaiti!
SIRKKA (soinnuttomasti). Juuri sen — tahdon — kuulla — tiedän jo —
mutta nyt tässä — tahdon kuulla —
HELENA (hiljaa ja vaikeasti). Sillä — minä — sinun — äitisi — olen
häneen rakastunut.
SIRKKA. Ja?
HELENA (tuskin kuuluvasti). Ja — olen hänen — vaimonsa. (Valtala katsoo
Sirkkaa, lyyhistyy istumaan, pää käsiin, Sirkan pää painuu rinnoille,
kuin kuoleentuneen kukkasen.) Sirkka! Oma Sirkkaseni! (Ohjaa Sirkan
tuolille, jolla itse on istunut. Valtala nousee hitaasti, katsoo
Sirkkaa, sitten kaameasti Helenaa, menee hitaasti ulos. Helena ei voi
hillitä itkuaan, kauhea tuska valtaa hänet. Niitä peittääkseen hän
menee nopeasti oikealle ovelle, mutta pysähtyy, ja meneekin ovesta
vasemmalle, purskahtaen valtavaan itkuun. Sirkan kädet putoavat
helmaan, hän istuu liikkumattomana, tuijottaen eteensä elottomilla
silmillä.)
LASSI (tulee oikealta, katselee ihmetellen ympärilleen). No, missä
toiset ovat? (Kun ei saa vastausta, menee lähemmäksi Sirkkaa.) Mihin
kaikki muut ovat menneet? (Kun ei nytkään saa vastausta, menee nopeasti
ulos.)
REETTA (kurkistaa varovasti ovesta vasemmalta, tulee hiipien sisään,
katselee Sirkkaa, kuiskaa). Neiti! (Sirkka ei kuule. Reetta koskettaa
Sirkkaa olkapäähän.) Kuulkaa, neiti!
SIRKKA (katsoo tylsästi Reettaa, puhuu hiljaa ja elottomasti). Ei, ei!
Ei muu kuin kuolema. (Pää vaipuu käden nojaan.)
REETTA (katselee ympärilleen, menee kaapille, ottaa sieltä pistoolin,
luo sen pöydälle Sirkan eteen, kuiskaa). Ei muu kuin kuolema. Minä
tiedän sen — kuulin kaikki. Ettehän te heitä voi erottaa —. (Siirtää
Sirkan käden pistoolin päälle.) Kuolemassa on onni — siellä ei ole
tuskia eikä onnettomuutta — yksi ainoa veto liipasimesta — ja sorrettu
sydän tyyntyy heti. (Hiipii ovelle, katsoo taakseen, katoaa vasemmalle.)
SIRKKA (kohottaa hitaasti päänsä). Niin — tyyntyy heti. (Huomaa
pistoolin kädessään, katselee sitä elottomasti, nousee, ottaa vapaalla
kädellä sydämestään.) Sorrettu sydän — tyyntyy heti. (Menee hitaasti ja
epävarmasti oikeasta ovesta. Näyttämö hetken tyhjänä. Hemminki tulee
ulkoa.)
REETTA (tulee vasemmalta, puhuu puoli-ääneen). Olipa hyvä, että tulitte.
HEMMINKI. No?
REETTA. Kyllä täällä vain paholaisen sorkka vilahtelee — sen Suoman
haamussa.
HEMMINKI (äreästi). Mitä sinä —?