VALTALA. Parasta on, että me heti palaamme autolla minun luokseni — ja
lähetämme sieltä hänelle kirjeen.
SIRKKA (onnettomana). Nyt juuri — kun olen päässyt kotia?
VALTALA. Usko minua — näin on nyt tehtävä. (Ottaa Sirkkaa käsistä, ja
katsoo häntä silmiin.) Tahtoisivat ryöstää sinut minulta!
SIRKKA (hyökkää Valtalan kaulaan). Ei! Eihän?
VALTALA (suutelee). Luotathan sinä minuun?
SIRKKA. Tietysti — älä kysy!
VALTALA (reippaasti). Ota sitten nopeasti jotakin päällesi!
SIRKKA. Nytkö heti?
VALTALA. Aivan heti!
SIRKKA. Hyvästiä sanomatta?
VALTALA (hermostuneesti). Niin — niin! (Huomaa Sirkan vaipan.) Tuossa!
(Käärii vaipan Sirkan ympärille.) Matkalla selitän sitten enemmän.
(Suutelee Sirkkaa otsalle.) Rakas — ikioma!
SIRKKA. Niin — sinun!
VALTALA (pudistaa Sirkkaa vallattomasii olkapäistä, naurahtaen). Tämä
on seikkailua! (Vie hänet ulos.)
SIRKKA (mennessään, ihastuneesti). Niin! Seikkailua!
(Menevät. Näyttämö on hetken tyhjänä.)
REETTA (syöksyy vasemmalta oikealle ovelle). Maisteri — maisteri!
LASSI (tulee oikealta). Mitä, mitä?
REETTA. He karkasivat!
LASSI (katsoo ympärilleen). Ketkä?
REETTA. Sirkka-neiti ja se herra.
LASSI (ymmällä). Miten — millä?
REETTA. Autolla juuri lähtivät. Minä kuulin kaikki — he karkasivat.
SUOMA (tulee oikealta, aikoen ulos). Rouvan moottori laski juuri
laituriin.
HEMMINKI (tulee Suomaa vastaan ulkoa). Laski — mutta liian myöhään.
REETTA. Niin — ne menivät kuin linnut.
HEMMINKI (Lassille). Tehän teitte huonosti tehtävänne. (Lassi mutisee
jotakin epäselvää ja menee sohvan nurkkaan istumaan.)