SUOMA (ilakoiden). Eikö mitä — mitä se isäntä nyt pilkkailemaan —
Reettahan se toki etusijassa —
HEMMINKI (äkkiä). Tiedätkös sinä, miksi minä olen sitä Reettaa
meinannut tänne istutella —?
SUOMA (nauraa). Mistä minä — eihän sellaista kukaan voi ymmärtää.
HEMMINKI (vähän hämillään). Eikö? Hm! Eipä taida. (Heittää lakkinsa
kaapille.) Eihän tämän-ikäisestä miehestä enää nuoremmat — vaikka
kuinka hyville päiville pääsisivät —
SUOMA. Kyllä vain!
HEMMINKI (hämmästyen). Mitä?
SUOMA (hymyillen). Kyllä vain!
HEMMINKI (epävarmasti). Ei ainakaan mikään nätti tyttö.
SUOMA. Oletteko kysynyt?
HEMMINKI (rohkeasti). No, ei ainakaan Suoma?
REETTA (tulee vasemmalta, pysähtyy hämmästyneenä). Kas vain! — Siellä
vieraat juovat kahvia ilman leipää — kun piiat eivät tee tehtäviään —
SUOMA (iloisesti). Piiat menevät heti, kun kiireiltä kerkiävät. (Aikoo
ulos.)
HEMMINKI. Onko maisteri siellä?
SUOMA. On.
HEMMINKI. Pyydäppäs vähän puheilleni!