LASSI (tyytyväisenä). Noin! Nyt on kauppa tehty. Ei mitään ilmaiseksi.
Periaatteita täytyy olla. (Ottaa mahtavan ja välinpitämättömän
asennon.) Noo?
HELENA (käskevästi). Ilman kyselyä! Nopeasti! Minulla on kiire.
LASSI (tärkeänä tiedoistaan). Reino Valtala on käynyt kaupungissa
sangen usein viime aikoina — ja seurustellut Sirkan kanssa.
HELENA (pää painuu käden nojaan ja huulet pusertuvat tiukasti). Entä
sitten?
LASSI. Luullaan heidän olevan kihloissa.
HELENA (muuttamatta asentoansa). Kutka luulevat?
LASSI. Tuttavat, jotka ovat tavanneet heidät;
HELENA (liikkumatta). Entä sitten?
LASSI (kummeksien). Sitten? (Katsoo kysyvästi Helenaa, heittäytyy
entiseen asentoonsa.) Pyh! (Haukottelee.) Menevät kai naimisiin. Johan
Sirkka on alun kahdeksannellatoista.
HELENA (hypähtää ylös kiihtyneenä). Ei!
LASSI (hämmästyen). Eikö?
HELENA. He eivät mene naimisiin. Minä olen Sirkan laillinen naittaja —
ja minä sanon — ei! (Alkaa kävellä kiivaasti ylös ja alas.) Minä olen
huomannut jo kauvan aikaa Reinon omituisuudet — koko kevään. Hän on
käynyt täällä yhä harvemmin — ja kaikenlaisilla tekosyillä viipynyt
niin vähän aikaa kuin mahdollista. Huomasin jouluna hänen käytöksensä
Sirkkaa kohtaan — mutta — että hän on näin alhainen — näin alhainen ja
kunnoton —
LASSI. Hillitse itseäsi, sisko.
HELENA (syöksyy Lassin viereen). Jos sinäkin olisit toisenlainen mies
— niin — jos olisit edes mies — niin vaatisit hänet tilille. Mutta
sinä olet raukka — kykenemätön raukka! (Kääntyy pöytään päin itku
kurkussa.) Minä tulen poljetuksi lokaan — tyttäreni häväistyksi —
me kaikki — (purskahtaa itkuun ja vaipuu tuolille) — alhaisimmalla,
inhoittavimmalla tavalla ryvetetyiksi ja perhesiteet ikipäiviksi
katkotuiksi.
LASSI (katselee pelokkaana ympärilleen). Helena! (Nousee.) Älä, herran
tähden! Kuulevat — tai joku voi tulla.
HELENA (pakottaa itsensä suurilla ponnistuksilla näennäisesti tyyneksi,
puhuu hampaitten lomitse hiljaa ja katkonaisesti). Ja tässä kurjuudessa
täytyy olla — ihan yksin — ihan ylisin — ja yksin on täällä jokainen —
tässä talossa — yksin olen täällä ollut lähes kaksikymmentä vuotta —
LASSI. Runolliset mietelmät vievät kaihomielisyyteen — se on
hedelmätöntä. Etköhän sinä tee jotakin?
HELENA (katsoo pitkään Lassia). Puhutko sinäkin joskus järkeä?
LASSI. Aina — vaikka sitä ei juuri koskaan ymmärretä. (On
kuuntelevinaan.) Ai, ai! Kuinka se moottori pärrää siellä!
HELENA (nousee raskaasti). Moottori — niin —. (Pyyhkii otsaansa.)
Tuletko mukaan?
LASSI (epäröiden). Enköhän minä jää — tontuksi taloon?
HELENA (raskaasti). Minä pelkään, että tällä talolla kyllä on omat
tonttunsa, jotka eivät ole yhtä suopealuontoisia kuin sinä.
LASSI (iloisesti). Kummallinen päivä tämä! Minä en tule ainoastaan
ymmärretyksi — minä saan tunnustustakin. (Ottaa Helenaa kädestä.) Vie
terveisiä Sirkalle.