Rautajoen vanhan isännän sali. Kesäinen aamupäivä.
HEMMINKI (istuu sohvapöydän ääressä tuolilla ja juo kahvia.
Lopetettuaan naputtaa hiljaa lusikalla kupin laitaan. Katsoo taakseen,
kuuntelee, huutaa sitten hiljaa). Reetta! (Tyytymättömänä, mutta
hiljaa.) Reetta! (Aikoo nousta, murisee.) Hm!
SUOMA (tulee oikealta, tomuriepu kädessä). No, joko sille vanhalle
isännälle ehdittiin tänne kahvi tuoda, vaikka vielä tomut ovat
pyyhkimättä. Pianpa se Reetta tänään ennättää! (Alkaa pyyhkiä tomuja.)
HEMMINKI (tyytymättömällä äänellä). Joka aamuhan minä yritän kahvini
juoda, ennenkuin — (ivallisesti) — ennenkuin herrasväki herää —
(nyökäyttää päätään oikealle) — ja sillä tavalla sitten olen edellä
kaikissa aterioissani. (Naurahtaa kuivasti.) Eikö Suoma sitä ole
huomannut?
SUOMA. En ole tullut panneeksi merkille.
HEMMINKI (huutaa). Reetta!
SUOMA (palvelevaisesti). Kyllä minä — mitä haluatte —?
HEMMINKI. Tupakkaa tahtoisin — sikaareja — olen unohtanut avaimet
huoneeseeni.
SUOMA. Kyllä minä haen. Missä ne ovat?
HEMMINKI (katsoo Suomaa). Kas, sinähän olet palvelusintoinen — no, hae
nyt sitten — ne ovat pöydälläni kimppu pikku avaimia —