_P. Th. Stolpe_."
[19] Kun Kivi antaa draamallisten vuoropuhelujen vaihdella eepillisen
esityksen kanssa, hän epäilemättä noudattaa romanttisia esikuvia.
Tiedämmehän että romantikot (Tieck y.m.) vartavasten tahtoivat
yhdistää eri runouden lajit, ja esimerkkejä tästä on Kivi voinut
nähdä m.m. Almqvistin teoksissa. Almqvist oli siksi tunnettu ja
luettu meillä, että Kivikin varmaan oli lukenut "Drottningens
juvelsmycke" tai jonkun muun kertomuksen, josta hän saattoi oppia
tuon menettelytavan.
[20] Huomattava on, että kirjoittaja H. M:ssa ei tee erotusta
suomalaisten ja ruotsalaisten välillä, ja 1800-luvun keskivaiheilta
muistan minäkin, että esim. vöyriläiset olivat tappeluistaan yhtä
kuuluisat kuin härmäläiset tai kauhavalaiset taikka muut.
[21] Tämän käsityksen Seitsemästä veljeksestä sekä vertailun
Don Quijoteen esitin minä jo 1872 esitelmässäni Pohjalaisten
Porthaninjuhlassa.
[22] Godenhjelmilla on myöskin pari Kiven hänelle kirjoittamaa
kirjettä tallella. Muutoin minä jo 1872 keräsin useimmat silloin
saatavissa olevat Kiven kirjeet (noin 50 kappaletta), ja olen minä,
alkuperäisten omistajain suostumuksella, myöhemmin antanut ne
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Jos kellään on vielä
joku Kiven laatima kirje, olisi suotavaa, että se luovutettaisiin
Seuralle tulevia aikoja varten säilytettäväksi.
[23] Toisessa paikassa Hynninen vielä lausuu Ahlqvistista: "Hän
oli mitä jyrkin aristokraatti, vaikka hänellä ei ollut kilpeä
ritarihuoneessa".
[24] Aika 1909.
[25] Antti Jalava tuli yliopiston lehtoriksi 1881. Kuinka monelle
hän on unkaria opettanut, en voi lähteitten puutteessa sanoa, mutta
lukuvuodella 1907--08 oli oppilaitten luku syyslukukaudella 10,
kevätlukukaudella 9.
[26] Esimerkiksi siitä kuinka Antti Jalava piti unkarilaisia
esikuvallisina, mainitsen seuraavan piirteen. Kun Suomalainen
tiedeakatemia viime talvikautena alkoi pitää julkisia kokouksiaan,
nähtiin Jalava niissä aina saapuvilla. Eräänä iltana tervehtiessäni
häntä huomautin, että hän oli uskollinen kokouksissa kävijä. --
"Niin", hän vastasi, "minä aion tulla joka kerta; Unkarissakin on
aina huone täynnä yleisöä tiedeakatemian kokouksissa".
[27] Suomalainen I. 1910.
[28] Aika 1910.
[29] Jac. Ahrenberg on tosin kuvaussarjaansa "Tuntemiani ihmisiä"
liittänyt Albert Edelfeltinkin, mutta hänen esityksensä ei
tyydytä kohtuullisia vaatimuksia täydellisyyteen enemmän kuin
luotettavaisuuteenkaan katsoen.
[30] _Jours Passés ... par Henri Amic et l'auteur d'Amitié
amoureuse_. Paris. Librairie Ollendorf.
[31] Kreivi Louis Sparre (Suomessa toistakymmentä vuotta asunut
ruotsalainen taiteilija) oli toukokuulla 1893 tullut (Münchenistä)
Parisiin, asettunut asumaan Edelfeltin atelieriin ja jo seuraavana
päivänä sairastunut ankaraan keuhkokuumeeseen. Hoidettuaan häntä
yhden viikon Edelfelt, lääkärin neuvosta, vei hänet sairaalaan ja
sieltä sitten kesäkuun 1 p. maalle hra Amic'in luokse.
[32] Kyseessä on Vaasan kirkon alttaritaulu.
[33] Alkusanat "A-t-on réveillonné" -- tarkottavat oikeastaan sitä
ylimääräistä ateriaa, jolla Ranskassa on tapana viettää jouluyötä.
[34] Ruotsalainen maalaaja, Glunttien luojan, Gunnar Vennerbergin,
poika.
[35] Kirjeensaajan kirjottama Pasteurin elämäkerta.
[36] Tarkottaa Nobelin palkintoa.
[37] Näytetty Parisissa nimellä _La Retraite_.
[38] Aika 1910.
[39] Tästä Nervander on erityisesti kertonut julkaisussaan "Blad ur
Finlands kulturhistoria".
[40] Helsingin ruotsalaisissa piireissä oli 1870-luvulla (ja
tietysti myöhemminkin) tavaksi tullut kuvata fennomaaneja kauhean
raakamaisiksi olennoltaan ja elämältään. Kun 1873 Gunnar Berndtsonia
piirustajana kehotettiin liittymään toiseen taidehistorialliseen
retkikuntaan, jonka johto oli minulle uskottu, tiedustelivat hänen
omaisensa vartavasten minkälainen mies minä olin; oli nimittäin
sanottu, että olin fennomaani, ja heitä arvelutti päästää nuorukaista
niin vaaralliseen seuraan!
[41] Tämä luonnos oli kilpailussa Helsingissä saanut ensimäisen
palkinnon, ja olisi Vaasan kirkkoa varten valittu toinen, jos taulu
olisi tilattu pääkaupungin uuteen eli Johanneksen-kirkkoon.
[42] Tarkotus oli saada Louis XVI-tyylistä päällysvaatetta
samanaikaisiin huonekaluihin.
[43] Meriupseeri oli nimeltä Fredrik Cold, jonka kuvan Takanen
muovaili opintovuosinaan. (Ks. J. Takasen elämäkerta s. 39.)
[44] _Elämäni lapsuus_. Muistelmia Kälviältä ja Kokkolan koulusta.
Porvoossa 1911.
[45] Tiedot on minulle toimittanut harras tutkija,
kansakoulunopettaja K. V. Åkerblom Koivulahdella.
[46] Tämä nimi tuli käytäntöön vuosina 1864--65, jolloin Helsingfors
Dagblad sitä ensin käytti kiistellessään Helsingfors Tidningarin
kanssa, jota se sanoi jungfennomaanien äänenkannattajaksi.
[47] Hagmanin kirje on suomenkielinen ja päättyy kehotukseen:
"Kirjoita pian minulle ja suomeksi". Tämän johdosta muistutan siitä,
mitä ennen olen kertonut K. A. Castrénista, nimittäin että hän samana
vuonna oli Kokkolan koulussa ja siellä kirjoitti aineensa suomeksi.
Kälviäläisinä Hagman ja Castrén tunsivat toisensa ja arvattavasti
myöskin virkistivät toistensa suomenmielisyyttä. -- Samassa kirjeessä
Hagman kehottaa Gummerusta tovereineen toteuttamaan edellisen
lukukauden lopulla tehdyn ehdotuksen toimeenpanna "yhdistyminen tai
likeyntyminen toisiin maamme lukioihin". Se todella tapahtuikin, niin
että lukioiden (Vaasan, Kuopion, Hämeenlinnan y.m.) toverikunnat
alkoivat vaihtaa kirjeitä keskenään. Muistan että kulloinkin joku
parhaimpia kynäilijöitä sai tehtäväkseen laatia kirjeen kaikkien
puolesta, ja ennenkuin se lähetettiin se luettiin julki konventissa.
Niissä kerrottiin lukuvuoden merkkitapaukset ja toverikunnan yhteiset
puuhat. Esitykseltään ne olivat jotenkin pateettisia, mutta henki
oli vilpittömästi suomalainen, isänmaallinen. En epäile pitää tässä
omituisessa kirjeenvaihdossa ilmenevää yhteenliittymishaluakin
toverikuntien kesken merkkinä kansallistunnon elpymisestä. Saattaahan
katsoa ennen kuulumatonta ilmiötä myöhemmän nuorisoliikkeen enteeksi.
[48] Näissä osotuksissa näyttäytyy mistä Hagman ja Lydecken olivat,
niinkuin ylempänä sanotaan, keskenään tuumailleet. Niinkuin tunnettu
on, oli kotiteollisuuden elvyttäminen ja sen tuotteiden myynti
liikemiesten välityksen avulla yksi niitä hätäapukeinoja, joihin J.
V. Snellman hartaasti kansalaisia kehotti.
[49] Kun K. K:ssa vastataan Hagmanin poleemiseen kirjoitukseen,
viitataan kyllä erääseen hänen lauseeseensa, joka saattoi aiheuttaa
väärinkäsitystä; mutta tosiasia on että jokaiselle tarkkaavaiselle
lukijalle olisi hänen kantansa pitänyt olla täysin selvä.
[50] Lukuvuonna 1869--70 oli poikakoulussa 152 ja tyttökoulussa
131 sekä sunnuntaikoulussa 505 oppilasta. Sinä vuonna oli lisäksi
Pietarporin puolella "apuosasto", jossa opetusta annettiin 29
oppilaalle.
[51] Muutamista tilapäärunoelmista päättäen, jotka olen lukenut,
oli hän erittäin näppärä pukemaan ajatuksensa sujuvaan runomuotoon.
Sepitelmät muistuttavat lähinnä Z. Topeliusta; mitään itsenäistä,
alkuperäistä sävyä niissä tuskin huomaa.
[52] Missä tarkotuksessa tiedot olivat väärennetyt (tahdottiinko
kenties osottaa, että oppilasluku oli kasvanut Hagmanin poistuttua?),
sitä en voi sanoa, sillä lehden näytenumeroa en ole käsiini saanut.
[53] Vrt. Suomalaisen teatterin historia I. s. 195.
[54] Koska olen Forssellin jälkeenjääneiden paperien joukosta
löytänyt Meurmanin alkuperäisen kirjoituksen, johon Forssell on
tehnyt ainoastaan muutamia harvoja tyylillisiä muutoksia, otan sen
tähän kokonaisenaan. Alkuperäisenä sitä näet ei ole koskaan painettu,
mutta kyllä suomennettuna eräässä Oulun lehdessä.
Till Red. af Morgonbladet.
Af ordalagen i H. K. M:s Nådiga kungörelse af den 10 September,
deri det heter, att H. K. M. låtit sig föredragas Finlands
vid senaste landtdag församlade Ständers underdåniga petition
om inrättning och vidmakthållande af en afdelning med finskan
till undervisningsspråk vid Normalskolan, framgår icke klart, i
hvad mån för H. K. M. blifvit framställd själfva hufvudpunkten
i petitionen, nämligen att Normalskolan, enligt Ständernas
underdåniga önskan, borde bibehållas i Helsingfors och ej
förflyttas till annan ort. Morgonbladet förutsätter som en
möjlighet, att petitionen blifvit framställd såsom åsyftande
endast ifrågavarande skolas inrättning och vidmakthållande.
Verkliga förhållandet torde föga kunna utredas. Men om vårt
konstitutionella statsskick skall hafva någon betydelse, är det
af yttersta vigt att H. K. M. får inhemta Ständernas önskningar,
sådana de framställts. Uti ifrågavarande fall finnes lyckligtvis
en enkel utväg dertill, som icke alltid står till buds, och det
är: att finska folket bringar sin åsigt till H. K. M:s kännedom
genom att själft i Helsingfors underhålla ifrågavarande skola.
Äro vi verkligen ett enigt folk, eller har språkdualismen redan
ohjälpligen söndrat oss i tvänne svaga hälfter, ett rof för hvem
som helst? För min del finner jag för närvarande saken icke i
första rummet gälla en finskhetsfråga, utan den, om det finska
folket, utan afseende på den sak det gäller, anser nödigt att
gifva dess representanters enhälligt uttalade önskan något stöd.
Det är ur denna synpunkt jag anser, att folket icke bör finna
någon uppoffring för stor. Ihågkommas bör dessutom af dem,
som möjligen häri vilja se en finskhetens sak, att med våra
nuvarande skolförhållanden den tid snart kan vara för handen, då
föräldrarne se sig tvungna att enskildt bekosta läroverk för sina
barn på båda våra modersmål, och jag tror fast, att ingen då för
språkets skull skall undandraga sig.
Det är frågan: anse de personer, som vid 1872 års landtdag
representerat finska folket, sig ega andra skyldigheter än att
vistas 4 månader i Helsingfors och tala eller tiga efter råd
och lägenhet? Anser finska folket sig ega någon skyldighet att
stå för sina representanter? Frågan besvaras med ja genom att
underhålla en finsk normal -- eller hvad man vill kalla den --
skola i Helsingfors till nästkommande ständermöte, då petitionen
i underdånighet kan förnyas eller, om saken af då sammankommande
representanter anses af samma vigt som hittills, skolan
underhållas med bevillningsmedel, eller ock lemnas att ärligen
förfalla.
Jag behöfver ej tillägga, att min åsigt är, att i första rummet
de personer, som utgjort 1872 års ständer, och dernäst hvarje
finsk man och qvinna här har sitt dyrbaraste intresse att bevaka.
Normalskolans underhåll till nästa landtdag kräfver utan tvifvel
summor, som i våra förhållanden äro högst betydliga, men summorna
äro stora eller små allt efter de intressen enhvar tror stå på
spel. För min del anser jag, att de _måste_ sammanbringas, och
tager mig derföre friheten att till Red. för Morgonbladet härhos
insända tusen mark till en grundplåt. Beklagligen är jag ej i
tillfälle att göra mitt bidrag större och kan sanningsenligt ej
påstå, att ju ej äfven denna summa i min ekonomiska ställning
utgör en uppoffring, men för dem, som befinna sig i samma
ställning som jag, ber jag att få framhålla den kalkyl jag gjort
och som öfvertygat mig. Besagda summa kommer att öka vår årliga
räntebetalning med 50 à 60 mark. Äfven i ett fattigt hem kan
denna summa hushållas in genom några umbäranden af icke allt
för väsentlig beskaffenhet. Jag tror, att de, som vilja sålunda
beräkna storleken af sitt bidrag, skola finna sig ega mera
resurser än de förmodat.
Liuksiala den 3 Oktober 1872.
_A. Meurman_.
[55] Vuodelta 1879 on tarkempia tietoja. Silloin laskettiin menot
51,740 markaksi. Kannatusta oli 16,400 mk, josta maaseuduilla
oli merkitty 7,000 ja Helsingissä 5,000, jota paitsi kannattajat
Helsingissä olivat sitoutuneet lisäksi suorittamaan 2 % tuloistaan,
mikä verotus tuotti 4,400 mk.
[56] I. s. 58 ss.
[57] Luonnollista kyllä on tämä omituinen, vuosikausia kestänyt
kirjeenvaihto hävinnyt. Kumminkin olen Hagmanin paperien joukosta
tavannut siitä yhden näytteen, jäljennös nähdään oheen liitettynä.
Käännän tähän sisällyksen: "Pyydän saada kysyä, kuinka paljon
likimaille vielä tulee käsikirjoitusta [ennen lähettämäänne]
kirjoitelmaan. Saako se ehkä jäädä keskiviikon numeroon? Aug. Hagman.
"[J. V. Snellman:] Noin 1 1/2 arkkia käsikirjoitusta. [A. Hagman:]
Ovatko ensimäiset rivit reunassa (ettei ole kirjoitettu Dagbladia
varten) tarkotetut _muistutukseksi_ vai _tekstiin?_ [J.V.S.:]
Muistutukseksi.
"Cygnaeus taistelee viimeistä hetkeään. Kuolee varmaan parissa
tunnissa. Pankaa tieto etumaiseksi tekstissä _mustan kehyksen sisään_
(Huomaa, ainoastaan tiedon ympärille)." --
Fredr. Cygnaeus kuoli klo 4.45 i.p. 7 p:nä helmik. 1880, joten
asiapaperin päivämäärä on sama.
[58] Hagman oli ennenkin, 1870-luvulla, käynyt Tukholmassa ja
silloin tullut tuttavaksi m.m. Rudolf Wall'in kanssa, joka oli 1864
perustanut ja v:een 1889 johti vapaamielistä lehteä Dagens Nyheter.