(Kun Kalevalan sankarit ennen muinen valon sotaan suorivat,
kerrotaan heidän ennen lähtöään marssineen Ukon puun ympäri
laulaen seuraavaa laulua:)
Kuule nyt meitä,
ilmojen Ukko,
aukaise eestä
auringon lukko,
päästäös päivä
pilvien takaa,
kussa se Louhen
vankina makaa.
Valoa me vaadimme
emmekä muuta,
siksi me kierrämme,
nyt Ukon puuta,
siksi me laulamme
laulua sodan,
nostamme taivaalle
tapparan odan.
Meill' oli päivä:
He meiltä sen peitti.
Meill' oli kansa:
He yöhön sen heitti.
Meill' oli vapaus:
Nyt meill' on orjuus.
Meill' oli onni:
Nyt meill' on kurjuus.
Meill' oli lapset
siveät ja suorat,
nyt meillä pauhaa
hurtat ja huorat,
kaikki jo katoo:
kunnia, kunto,
tarmo ja tavat
ja oikeudentunto.
Jos nyt et auta,
niin hukka jo perii.
Kuolla jos pakko on,
kuolkaamme veriin!
Eespäin veikkoset!
Tapparat tanaan!
Voimamme laulu
ja luottamus sanaan.
Astuvi urhot,
ukkonen jyskää.
Katso, jo Pohjolan
portit ne ryskää,
sortuvi, murtuvi,
kaikuvi soitto,
sankarit laulaa:
päivän on voitto.