Maailma kulkevi kulkuaan.
Hanki jo paksulta peittää maan
ja kesä on jo keikkuen mennyt.
Minun mieleni on kuin talvinen kuutamo-yö,
niin kylmä, niin kirkas ja rintani lyö,
kuin muistoja murskaten nyt.
Hanki jo paksulta peittää maan.
Ihmiset ne uurtavat kukin alallaan
ja ystävill' on ylimpänä hyöty.
Ol' liian avo sydämein, sen suljen ma työss',--
ja lapsesta mieheksi vartutaan myös,
vaikk' kauvan on leikkiä lyöty.
Maailma kulkevi kulkuaan.
Hyve ynnä usko ovat unelmia vaan
ja savua jo miehen sana lie nyt.
Sen kaiken tiesin ammoin ja senhän kaikki ties.
Mut sinust' että myös tulis mulle vihamies,
sit' en ma viljon ystävä tiennyt.
101.