Mua joskus jos mieheksi kiitettäis,
yks ain' olis ylinnä ansio mulla:
se että ma seurassa tällaisess'
olen voinut ja tahtonut mieheksi tulla.
32.
Sua katson vaan, sua katson vaan,
sua katselen silmät veessä.
Tää onnen on niin outo ja uus,
sen että mä vapisen eessä.
Kun sydän on auki, on kiinni suu,
mun syömeni hehkuu ja halaa.
Sua katson ja säästän ja silitän vaan
kuin kerjuri leivänpalaa.
Minä joka en nauttinut onnestain
kuin sieltä ja täältä murun!
Tää pöytä mulleko katettu ois?
Ois tullutko loppu surun?
33.