Hän imi, hän puri, hän puristi mun,
ja hylkäs kuin omenan kuoren.
Hän on juonut mahlan mun maljastain,
hän syönyt on syömeni nuoren.
Kun vihata häntä mä voisin ees!
Mut ei ota tuhka tulta.
Yks sentään lohdutus mulla on:
Sait myrkkyä myös sinä multa.
30.