WSOY, Porvoo, 1921.
MAAILMAN LOPPU
Eddan mukaan.
Aika murhan, myrskyn;
sitten maailma hajoo,
maa jymisee,
jätti-naiset lentää,
kukaan sääli
ei enää toista,
kaatuu korkea
maailmanpuu.
Aurinko mustuu,
maa syöksyy mereen,
taivaalta tippuvat
tähdet kirkkaat;
liekki liekkiä
vasten räiskyy,
hehkuva, helle
taivasta tapaa.
Kuoleman koira
uhaten ulvoo,
katkoo kahleensa
Manalan hukka.
Eino Leinon mukaelma.