MANJA (Samoin): Hsss! (Huiskauttaa kädellään Nikille poistumismerkin ja
molemmat lentävät, kuin nuolet, takaisin, kumpikin taholleen.)
MIILI (Tulee aitan ovelle): Kuka se täällä?... Oli ihan kuin joku olisi
haastanut... Vai jokohan nyt korvissani kummitteli?! (Astuu alas pihaan
ja katsahtaa aitan taakse.) Kas! Kuka se tuonne metsään viilletti?...
Seköhän se... täältä...? Olisikohan ollut joku naapurin tytöistä
kujeilemassa... niemelle mennessään?... Vaan eihän se silloin
tuonnepäin... Katosi niin, ettei enää kinttujakaan erottanut.
(Menee takaisin aittaan ja alkaa jälleen ensin hyräillä, vaan sitte
laulaa, täydellä äänellä, samaa laulua.)
JUSTIINA (Tulee kohta ulos asuinrakennuksesta, pysähtyy portaikolle ja,
kun Miili on laulanut laulun loppuun, kutsuu leppeästi): Miili!