En saanut toimitetuksi perille viime kirjeitäni niin pian kuin
toivoin, syystä että John (epäilleekö herrani vai eikö, en tiedä
sanoa) oli lähetetty armollisen rouva Daversin luo Isaacin sijasta,
jolla on ollut tapana siellä käydä; ja minä en rohjennut niin
vapaasti vaivata Isaacia enkä niin luottaakaan häneen, vaikka hän
kyllä on hyvin kohtelias minulle. Minun oli siten pakko viivytellä
kunnes John tuli takaisin.
Kenties en taas kohdakkoin voi laittaa uutta kirjettä matkalle.
Tiedän teidän säilyttelevän kyhäyksiäni ja lukevan niitä uudestaan ja
yhä uudestaan -- niin John kertoi -- puhdehetkinänne: siinä määrin
saa sydämellisyytenne teidät rakastamaan kaikkea tytär-raiskaltanne
tulevaa. Saattaa myös minulle tuottaa hiukan huvia lukea niitä itse,
tultuani luoksenne, johdattaakseni mieleeni mistä olen selviytynyt
ja kuinka suuri Jumalan laupeus on ollut minua kohtaan; ja se
toivoakseni edelleen vahvistaa minua hyvissä päätöksissäni, jotta en
tästäpuoleenkaan toimita huonolla käytöksellä ikäänkuin omia sanojani
tuomitsemaan itseäni. Näillä kaikilla perusteilla aion kirjoitella
sikäli kuin saan aikaa, ja tilaisuuden mukaan lähetän selostukset
teille, kun sattuu asioita; ja jollen joka kerta muodollisesti
uudista loppuvakuutustani, niin varmastihan aina uskotte, että se ei
tapahdu kuuliaisuuden puutteesta. Jatkan siis jo taas heti siitä,
mihin viimeksi jäin -- rouva Jervisin kehoittelusta, että pyytäisin
saada pitää paikkani.
Taloudenhoitajattaren tietämättä otin käytäntöön erään
suunnitelman, joksi voinen sitä sanoa. Ajattelin itsekseni joku
päivä takaperin: Tässä minä nyt joudun menemään kotiin köyhän
isäni ja äitini luo, eikä minulla ole mitään asemaani soveltuvaa
ylleni, sillä miltä näyttäisikään tytär-rukkanne silkkisessä
yönutussa, silkki-alushameissa, kamritsihilkoissa, hienoissa
Hollannin-aivinaisissa liinavaatteissa, päärmekengissä, jotka olivat
armollisen rouvan, ja muhkeissa sukissa! Ja vähän ajan kuluttua olisi
näiden täytynyt näyttää vanhalta hylkytavaralta, ja minun samaten,
esiintyessäni niissä. Ihmiset olisivat sanoneet -- sillä köyhä
kansa on kateellista yhtä hyvin kuin rikkaatkin: "Katsokaas matami
Andrewsin tyttöä passitettuna kotiinsa hienosta paikastaan! Onpas se
nyt prameilevinaan! Sopiiko tuommoinen asu hänen köyhien vanhempiensa
olosuhteisiin!"
Kuinka viheliäisinä nuo hepenet verhoisivatkaan minua, ajattelin,
kun kävisivät hiukioimiksi ja menisivät pilalle! Ja miltä näyttäisin
siinäkään tapauksessa, että voisin sitten ostaa kotikutoisia
vaatteita, kutistuakseni niihin yksitellen sikäli kuin saisin
hankituksi? Vanhan silkkihameen alta vilahtelisi esimerkiksi
puolivillainen alushame, ja niin edelleen. Katsoinpa siis paremmaksi
laittautua uuden asemani mukaiseen asuun. Ja vaikka tämä vaatekerta
saattaa näyttää kovin vaivaiselta siihen verraten, mitä olen viime
aikoina tottunut panemaan ylleni, niin se kuitenkin kelpaa minulle
teidän luonanne hyväksi juhla- ja pyhäpuvuksi ja on sellainen, että
voin toivoa kykeneväni edelleenkin pysyttelemään sen tasalla, jos
uutteruudellani on siunausta. Kenenkään tietämättä, kuten sanoin,
ostin sentähden lampuoti Nicholin vaimolta ja tyttäriltä hyvää
tummanruskeata kangasta, heidän omaa kutomaansa, sen verran että
siitä riitti minulle puvuksi ja kahdeksi alushameeksi; ja somistelua
ja rintamuksen sain sievästä kuviollisesta sitsikaistaleesta, joka
oli varastossani.
Minulla oli myös varsin hyvä läpineulottu kamlottitakki, joka
mielestäni kelpasi edelleenkin, ja ostin kahdet flanelliliivit,
jotka kylläkään eivät ole yhtä hyvät kuin joutsenennahkaiseni ja
hienot aivinaiseni, mutta lämpimänä ne minut pitävät, jos joku
naapuri ottaa minut auttamaan lypsyssä, kuten joskus ennen. Sillä
minä olen päättänyt tehdä kaikille teidän hyville naapureillenne
mitä palveluksia suinkin voin, ja toivoakseni saavutan teidän
läheisyydessänne yhtä paljon ystävällisyyttä kuin täällä on osakseni
tullut.
Myöskin hommasin itselleni skotlantilaista palttinaa ja kenenkään
näkemättä valmistin siitä aamu- ja iltapuhteina kaksi paitaa. Jäipä
siitä vielä kahteen pariin teillekin, rakas isä ja äiti. Kotiin
tultuani ompelen ne teille ja toivon teidän ne kelpoittavan.
Sitten ostin kulkukauppiaalta kaksi sievää korville ulottuvaa
hilkkaa, pienen olkihatun, parin kudottuja sitsipäärmeisiä käsineitä
ja kaksi paria valkoisilla suikkeleilla koristettuja sinisiä
piukkalankaisia villasukkia, jotka tosiaan tekevät hyvin siron
vaikutuksen, sekä kaksi kyynärää mustaa nauhaa paidanhihoihin ja
kaularuusukkeeksi. Saatuani ne kaikki kotiin menin kahden päivän
mittaan niitä joka toinen tunti katselemaan: minulla, nähkääs, vaikka
nukun rouva Jervisin kanssa, on oma vaatekammioni, jonne kellään ei
ole asiata. Sanonette, etten ole ollut huono taloudenpitäjä, kun
olen säästänyt niinkin paljon rahoja kokoon; mutta hyvä herttainen
emäntäni aina antoi minulle jotakin.
Minulla oli mielestäni sitä suurempi syy näin menetellä,
kun minut oltiin eroittamassa paikastani muka puutteellisen
velvollisuudentunnon takia ja koska isäntäni odotti lahjoistaan muuta
tunnustusta kuin aioin hänelle myöntää, ja minusta siis oli vain
oikeudenmukaista lähtiessäni jättää hänen lahjansa jälkeeni; sillä
mitenkäpä olisin voinut niitä pitää, ellen tahtonut ansaita hänen
palkkaansa?
Älkää olko huolissanne niistä neljästä guineasta tai lainatko niiden
suorittamiseen takaisin, sillä ne annettiin minulle muutamien
hopearahojen kanssa satunnaistulona, ne kun olivat hänen armonsa
taskussa hänen kuollessaan. Ja kun en odota mitään palkkaa, rohkenen
ajatella ansainneeni nuo rahat armollisen rouvan kuolemasta kuluneina
neljänätoista kuukautena: hänen armonsahan -- kunnon sielu -- ennen
maksoi minulle liiaksikin ystävällisyydellään ja toimittamalla
minulle oppia. Jos _hän_ olisi elänyt, ei mitään tällaista olisi
kaiketikaan tapahtunut! Mutta minun tulisi olla kiitollinen, ettei
ole käynyt pahemmin. Kaikki kääntyy vielä parhain päin; se on
luottamuksenani.
Kuten sanottu, olen siis hankkinut uuden ja sopivamman puvun
ja kaipaan esiintyä siinä halukkaammin kuin ikinä olen uuteen
vaatteukseen laittautunut; sillä silloinhan jo pian pääsen teidän
luoksenne ja rauhalliselle mielelle -- mutta, hst! Nyt hän taitaa
tulla... _Teidän j.n.e_.