Tervetullut, kymmenkertaisesti tervetullut olet sinä luoksemme,
sillä palaathan viattomana, onnellisena ja vilpittömänä: sinä
olet vanhuutemme tuki ja viihdytys. Ja vaikka me emme kykene
hyväksesi tekemään mitä tahtoisimme, niin huoletta saat toki olla
siitä, että me elämme yhdessä onnellisesti: minä kun yhäti raadan,
äiti-rukkasi kehrää ja sinä otat neulomista, niin varmastikin me
tulemme toimeen paremmin ja paremmin. Äiti-parkasi silmät vaan
alkavat jo heikontua, mutta minä -- Jumalan kiitos -- olen yhtä
hyvissä voimissa ja kykenevä ja työteliäs kuin koskaan. Ja oi, rakas
lapseni, sinun kunnokkuutesi tuntuu elähdyttäneen minut jaksavammaksi
ja terveemmäksi kuin ennen olinkaan. Suuria siunauksiapa ovat
koettelemukset ja kiusaukset silloin kun meillä on voimaa niiden
vastustamiseen ja voittamiseen.
Mutta olen rauhattomalla mielellä noista neljästä guineasta: minun
nähdäkseni sinun pitäisi antaa ne takaisin isännällesi, ja kuitenkin
olen jo rikkonut rahaa tästä säilystä. Valitettavasti on nyt vain
kolme jäljellä; mutta yritän neljännen saada lainatuksi osittain
palkkaani vastaan ja osittain muori Mumfordilta, lähettääkseni koko
erän sinulle palautettavaksesi Johnin ensi käynnillä, jos hän tulee
uudestaan ennen sinua.
Tahdon tietää kuinka olet tulossa. Kelpo John kaiketi mielelläänkin
saattaa sinua osan matkaa, jollei isäntäsi ole niin nyreissään että
kieltää. Jos ilmoitat kyllin tarkkaan ajan, niin äitisi kävelee
viitisen penikulmaa sinua vastaan taipaleella ja minä kymmenenkin tai
kunnes kohtaan sinut, mikäli yksi vapaapäivä riittää -- sillä sen
verran minä kyllä saan luvan pitää lomaa tällaisella perusteella; ja
me otamme sinut vastaan suuremmalla mielihyvällä kuin syntyessäsi
tunsimme tai olemme koko elinaikanamme kokeneet.
Ja Jumala siis siunatkoon sinua, kunnes se onnellinen hetki koittaa,
toivotamme sekä äitisi että minä; eikä nyt muuta ole sanottavaa
_sinun hartaasti rakastavilla vanhemmillasi_.