Meidän sydäntämme viiltelee sinun ahdinkosi ja viekoituksiin
joutumisesi. Sinulla on puolellasi meidän jokahetkiset rukouksemme,
ja tahtomme on, että sinä pakenet sitä pahaa isoista taloa ja miestä,
jos huomaat hänen uudistavan lähentelyänsä. Sinun olisi pitänyt se
tehdä hetikin, jollei sinulla olisi ollut rouva Jervisiä neuvojanasi.
Emme tähän asti havaitse käytöksessäsi mitään vikaa, mutta pahimman
pelko kuitenkin puristaa sydäntämme. Oi lapseni, kiusaukset ovat
karvaita koettelemuksia, mutta ilman niitä me emme tunne itseämme
emmekä pystyväisyyttämme.
Sinun vaarasi on suuri: sinun on seistävä rikkautta, nuoruutta ja
komeata herrasmiestä vastaan; mutta suurtapa kunniaa sitte saatkin
torjumisestasi! Kun ajattelemme sinun entisiä esiintymistäsi ja
hyveellistä kasvatustasi, joka on sinut johtanut enemmän häpeämään
kunnottomuutta kuin köyhyyttä, niin luotamme Jumalaan, että hän
toimittaa sinut voitolle. Meidän nähdäksemme käy sinulle elämä
kuitenkin raskaaksi noiden suurten huolten aina painaessa mieltäsi,
ja voipi olla vaativaista luottaa liiaksi sinun omaan lujuuteesi.
Sinä olet vasta peräti nuori, ja paholainen saattaa johduttaa hänen
mieleensä joitakin juonia, jollaisista ylhäisillä ei ole puutetta,
sinun viettelykseksesi. Sentähden arvelen että sinun olisi muutenkin
parempi vain tulla kotiin osalliseksi köyhyydestämme turvassa kuin
asustaa tuollaisen painostuksen alaisena kylläisyydessä, joka saattaa
olla vaarallinen.
Jumala sinua parhain päin ohjatkoon! Niin kauvan kuin sinulla on
rouva Jervis neuvojana ja makuukumppanina (ja siinä sinä menettelit
hyvin ymmärtäväisesti, rakas lapseni!), on mielemme toki tyynempi
kuin muutoin olisi mahdollista, ja jumalallisen varjeluksen huomaan
sinut uskovat siis _todella rakastavaiset, mutta varovaiset isä ja
äiti_.