Minun täytyy sanoa, että teidän kirjeenne on saattanut minut kovasti
raskaalle mielelle. Sydämeni oli tulvillaan kiitollisuutta isäntäni
suopeuden johdosta, mutta nyt se on epäluuloinen ja pelokas;
toivoakseni en sentään milloinkaan havaitse hänen toimivan asemalleen
arvottomasti, sillä mitä hän kostuisi tällaisen nuoren olento-paran
elämän tärvelemisestä? Mutta enimmin painostaa minua se että teiltä
näkyy puuttuvan luottamusta lapsenne kunnollisuuteen.
Ei, rakas isä ja äiti, olkaa vakuutettuja siitä, että Jumalan
armon vahvistamana minä en konsaan tee sellaista, mikä toimittaisi
harmaat hiuksenne murheella hautaan. Tuhatkertaisesti kuolen ennen
kuin millään tavoin antaudun mihinkään kelvottomuuteen. Ottakaa se
varmaksi tiedoksi ja antakaa sydämenne rauhoittua; sillä vaikka
nyt jonkun vuoden olenkin elänyt asemaani ylempänä, minä kykenen
kuitenkin tyytymään ryysyihin, köyhyyteen, vedellä ja leivällä
elämiseen, ja valitsen mieluummin sen kuin menetän hyvän nimeni,
olkoon kiusaajana kuka tahansa. Minä pyydän, uskokaa nämä sanani ja
ajatelkaa parempaa _kuolemaan asti kuuliaisesta tyttärestänne_.
Isäntäni on edelleen hyvin huomaavainen minua kohtaan. Vielä en
näe mitään arastumisen aihetta. Rouva Jervis, taloudenhoitajatar,
on niinikään erittäin sävyisä minulle, ja minulla on kaikkien
rakkaus. Ei suinkaan se kohteliaisuus osoita heillä kaikilla olevan
vehkeitä minua vastaan! Toivon käyttäytyväni aina sillä tavoin,
että jokainen pitää minua arvossa, ja että kukaan ei tuottaisi
minulle enempää vastoinkäymistä kuin minä millään muotoa kellekään
soisin. Meidän John käy niin usein siellä päin, että minä pyydänkin
häntä poikkeamaan aina tervehtimässä, kuullaksenne minusta joko
kirjallisesti (mikä harjaannuttaa käsialaanikin) tai suusanallisesti.