Julia (yksin).
JULIA.
Hyi minua, jok' ilkamoitsen suotta,
Kuin josko vielä kouluss' olisin!
Vaikk' kärsin tuskin nuottia ma tuota,
Niin laulan sitä taas ma kuitenkin;
Mut sitä teen vaan tähden Akselin.
Jos tietäisin, ett', Aksel, sull' on vielä
Miel' yhtä rohkea ja riemuinen,
Kuin ennen oli, vakavalla miellä
Hylkäisin konstit koulutyttösen;
Mut murheen sait nyt riemun jälkehen!
Ma pelkään, että uljuus poiss' on sulta,
Kun erämaahan vaihdoit taiteen maan,
Ja että sult' on mennyt toivo kulta
Päästäkses kerta onneen, kunniaan. --
Uljuuttas tahdoin nostaa uudestaan.
Niin, nouseva se on, jos nöyryytehen
Vaan joku tahtoo sua taivuttaa;
Sä ylevyytees nouset entisehen,
Kun esitystä kuulet loukkaavaa.
Ja setä riemastuu, kun nähdä saa
Sun korkeana näin ja vapahana,
Kun tulta jälleen silmäs salamoi,
Kun heleästi suustas joka sana
Taas sydämesi jaloutta soi.
Se taivaist' on! Jo tule, kulta, oi!