Julia (yksin).
JULIA.
Ei auta, jotakin mun täytyy tehdä,
Jos tahdon tänne saada Akselin.
Oi taivas, panna Tryggin väkisin
Hänt' tuomaan, hullumpaa voi harvoin nähdä.
Mit' täytyy tehdä? Malta, sanasen --
Korkeintaan kaksi -- plyyertsillä piirtää
Vaan tahdon kiireimmin -- mä tiedän sen
Paremmin voivan häntä tänne siirtää,
Kuin miljonan, min setä kirjoittais.
(Istuutuu pöydän viereen, ottaa taskukirjastansa lehden,
kirjoittaa ja lukitsee kiireesti pienen piljetin, jota hän
näyttää kädessänsä noustessansa ylös.)
Kas niin! vaan puolentoista rivin sijan
Se otti: "Tule luokse armahais,
Oi Aksel, älä suutu, tule pian!"
Ma varmaan tiedän hänen tulevan.
Jos hänet saisin yhtä varmahan
Nyt hakemaan vaan sedän suosiota!
Mun auttaissani vielä, setäni
Sen eestä tehdä kaikki koittaisi,
Sill' luonto häll' on hellä, ahdinkota
Hän säälis Akselin: ja tältä sota
Köyhyyden kanssa loppuis, vihdoinkin.
Hän pääsis taiteen kultakotihin,
Vaikk' kultansa ei koti ole siellä.
Mitenkä ois, jos kirjoittaisin vielä?
En ehdi. Luonteess' sedän paljo on,
Jost' ottaa saapi tarkan huomion,
Jos hellän sydämen sen tahtoo voittaa. --
Kaikk' esteet täytyy halvaks' arvata
Ja mahdottomiakin tehdä koittaa,
Ja toivoa ja voida kaikkia,
Ja joka aika olla valmiina
Päin syöksymään vaikk' kalliota vastaan,
Näyttääkseen sillä keinoin ainoastaan,
Ett' ei mies aio välttää vaaroja,
Eik' kääntyä pois tiestä alkamastaan;
Se on, vaan kaksi olkaan lakia:
Mies älkään olko orja kohtaloien,
Hän ennen kuolkaan, kuin hän lausuu "voi en".
(Lyhyt äänettömyys.)
Jos Aksel näin hänt' tietäis kohdella!
Kyll' Akselin ma saisin oppimahan,
Jos aikaa vaan ois mulla kirjoittaa.
Häll' luonnoss' on, mit' itsevaltiahan
On tarve. -- Mut Trygg kirjeen' olla saa.
Tään tahdon tarkoin kertoa ma antaa,
Mit' oudonlaista mieltä setä kantaa,
Ja pyytää, että Aksel toimissaan
Ain' ukon mieltä noutamaan on tarkka. -- --
(Tarkemmin mietittyään,)
Kuink' äly vähä mull' on tosiaan!
Tää juur' ois keino saattaa häntä vaan,
Jok' aina vapaudestaan on arka,
Päinvastoin tekemään, kuin vaaditaan.
Ja silloin varmaankin hän kiusallaan
Olevinans' ois auttamaton parka,
Ja ehdollaan sais sedän suuttumaan, --
Ei, toisin täytyy tehdä tässä. --
Vait, Trygg jo astuu tuolla lässä. --
Niin teen. Saat, Aksel, nähdä kohta sa,
Jos enkö joskus elämässä,
Kuin pientä vauvaa, sua johda ma.
Anteeksi, näin vaan hyödyks' sulle ma voin
Setääni hellyttää -- ei auta muu.
Trygg ensin pehmetkään. --
(Ovea liikutetaan.)