Lauletaan kuin:
Muntra sparf i linden
Gungande för vinden etc.
Varpunen sä räivä!
Joka tullut päivä
Härkyt seutuilla kartanon.
Jos o'is sulla mieltä
O'isit tästä tieltä
Mennyt kunne pääsky mennyt on.
Päällä kurki-hirren
Pidät ääntä virren
Kadehtittu yli kaiken maan.
Eikä kuka pidä
Sirkutosta sitä
Laulun arvoisena kuitenkaan.
Vaikk' on sulla kaula,
Niin et herjä laula
Kansan mieltä myöten ensinkään.
Tekisit sä muuta,
Tukitsisit suuta,
Pakenisit tieltä pahan sään.
Varpunen se vastaan,
Tuuvitellen lastaan
Pihlajalta pilpatti ne syyt,
Miks ei sinne mennyt
Kunne pääskyn pennut
Kunne kiurut ja muut pelto pyyt.
Syy on isä vainaan;
Miks hän meni naimaan
Harmajana, päistäröityn päin;
Elänyt ei kauvan;
Jätti lapsi-lauman,
Josta pahnan pohjimaiseks jäin.
Tuskin vielä lensin
Kuin jo kurki ensin
Läksi matkan tielle ajallaan,
Vaikk' ol' viljat vielä
Koskemata siellä
Haasioilla eli hajallaan.
Minä kiljun heille:
Mikä kiire teille
Ennen kuin ma nämät syödyks saan.
Mutta syönnin alla
Pakkanen ja halla
Jääksi jähmetytti järven, maan.
Ken o'is silloin tiennyt
Kuinka nyt on viennyt
Talvi kaiken sen kuin kasvo maa.
O'isin lentänynnä,
Muiden kansa ynnä
Vaivallakin, valta meren taa.
Vaan mä syöä mätin,
Matka huolet jätin
Kunne kesä-kelit kestivät.
Sitte liika päkki,
Ja nyt tyhjä säkki
Menon matka-tielle estivät.
Vaan kuin päivä palaa,
Kultiansa valaa
Yli hangen, yli meren, maan;
Talvi herkiäävi,
Kevät kerkiäävi,
Silloin minä uuden mielen saan.
Kosiin mään ja palan,
Luvan saan ja valan
Teen, mun kulta kaunoiselleni.
Sitte työtä lisää
Taivaallinen isä
Mulle ja mun ainoiselleni.
Ei nyt huolet anna,
Eikä minua panna
Aikaa laulamalla viettämään;
Kuin ma annan suuta
Joudanko ma muuta,
Silloin huulillani tiettämään.
Ensin tehdään pesää,
Sitten pitkin kesää
Pesä pienoisilla täytetään;
Niist' on kyllä työtä,
Niitä juota, syötä,
Niitä pellollakin käytetään.
Ei Mar' oltu laiskat,
Mutta lapsi-raiskat
Tarvitsivat kaiken kesän työn;
Etten saanut sunkaan,
Mitään muuta junkaan,
Talveks tallelleni mitä syön.
Nyt mä pidän majaa
Pitkin katon rajaa,
Enkä niinkään ole turvata.
Vasten Luojan mieltä
Katoltakaan sieltä
Eipä varpuistakaan murhata.
[Painettu Koittareen I, s. 156.]
Jos kunniaksi kutsut sitä rosvon tapaa,
Kuin toisen varat miekan voimin viep' ja paljastaa
Ja orjaksensa kansan tekis, joka oli vapaa
Ja maat ja asuinpaikat lyöp' ja anastaa
Jos kunnialliseksi kutsut sitä kansaa,
Niin Suomen mies ei kunniallisuutta sitä ansaa.
[Painettu Koittareen I, s. 150 nimellä 'Suomalaisen kunnia'.]
Niinkuin narri minä nain
Vanhan kompuran ma sain
Hän oil rikas, minä köyhkö
Vaikka työtä tein kuin löyhkö.
Hoki sitä päivät yöt
Kuka tehnyt täss on työt
Tokko leivot tokko paistat
Vaikka parhat palat maistat.
Minä poltin tupakkaa
Jost' oil altis jupakkaa
Otin kerran tilkan viinaa
Jost' kärsin paljon piinaa.
[Ennen painamaton.]