Vanha vuosi vaivoinensa,
Aika halpa halloinensa,
Armon kautta kaikkivallan
On jo joutunut ohitse.
Jätti huolen huomenesta
Monen poloisen povessa.
Uutta vuotta vuorostansa.
Sulle Suku Suomen niemen!
Toisen laista, toivotellen
Onnellista, oivallista,
Jalon kätköstä Jumalan,
Tallehelta Taivahisen!
Pitkä ompi ja pimiä,
Tuntematon ja tukala
Edesseisovan elämän
Aukko, aina ihmiselle.
Niinkuin laiva, lastin alla
Työtä työlästä tekeepi
Menness meren selälle,
Tielle tietämättömälle,
Aalloilta ajettavaksi:
Niin on vuotta vaihettaissa,
Mieli miehellä monolla.
Vasta-aikanen vaellus,
Kohden joutuva kokemus
Ovat peitetyt perätik,
Kätketyt kädeltä Luojan.
Josko tuopi tallessansa,
Piilossansa pilven alla,
Päivä, vielä viipyväinen,
Huominen jo huoliansa
Harmiansa hartioille;
Taikka saattapi satoja
Ilon aineita ihanan,
Ilmestyissänsä idästä:
Sii'en tiedä tilin tehdä,
Enkä taida tarinoita.
Sen mä saattasin sanoa
Ennätyksellä edellä:
Monen saavan satamansa
Kiven alla, kirkon maassa;
Monen onnen olkapäille
Kaunoisesti kannettavan,
Autuailta aalloitansa.
Siis sä Suomen kansa kaunis!
Muuta huolet huokiaksi
Sillä luulolla lujalla,
Ett on luoja luoduillensa
Alinomais'na apuna,
Joka johdatti isäisi
Ahdistuksenkin ajalla,
Joka pitääpi pidellä
Polvi-polvelta pojista
Huolen, ehkä huonommalla.
”Toivolla nyt toisen paikoin
Vuoden vanhan vaihetusta
Odottivat onnettomat,
Jotk' ol' halla haavoitellut,
Routa rouhinut kovemmin.
<tb>
Minä tässä, tämän lainen
Monen tekemä, mokoma —
Joka lukian luvalla
Olen saanut sarkaisemman,
Eli muutoin mukaisemman
Sukunimen Suomalaisen —
Olin muinen muukalainen
Saksan kielinen sanoma
Viikho-lehti Viipurissa.
Vaan nyt vaadin vanhempana,
Ulostulla uudestansa
Maalle maatiaisempana,
Tuttavampana tuville,
Jos sä Suomi! suvaitsisit,
Raatsisit rahasi panna.
Tahto olis tarkoitella
Mitä voisin voitoksesi,
Eduksesi, emon-kielin,
Suomalainen sukukanta!
Minä toimitan todella,
Sulle Karjalan isäntä,
Sulle Savon uljas ukko,
Sulle Pohjan poika kaunis,
Mitä oppinut osaapi
Tiedustella tiedon tiellä.
Minä toisin toimituksen,
Saiko Saksa saatetuksi
Jauhoja, kesä-kelillä,
Suoloja suvi-ajalla,
Kuinka paljo kumpiakin?
Mitä matto maksaneepi?
Eli puuta puistaneepi?
Kaikesta kauppa-kalusta
Minä saallasin sanomat,
Että ennen lähtöäsi
Matka-tielle, tiedon saisit,
Josko vielä Viipurissa
Kaikki kalliina pysyypi,
Eli hiukka hinnastansa
Alentanut arvoansa.
Tarkoin taitaisi Isäkin
Panna paperit pojille,
Valkiatko vai punaiset,
Vainko sievemmin siniset
Talleltansa tahtoneepi
Irti-päästellä itara.
Vaan mä vanhempi varoitan:
Älä pane poika parka
Kalakukon kuoren alle
Joskus juoma-pulloasi;
Sillä Sissi sieppajaapi,
Rekilöistä reisuvaisten,
Viinat Viipurin kadulla.
[Painettu »Sanan Saattajaan Viipurista» n:o 2, v. 1833.]