Missä viivyt
Mielen viihyke varainen?
Kussa säilyt
Sielun altoinen ajatus?
Joko synnyt
Pohjan kannen alla?
Tokko kasvoit
Näillä mailla mantereilla?
Vainko löysit
Elämän etelämpänä?
Hait hengen
Itämaalta ihanalta?
Kastot kasvot
Aamupäivän auringossa?
Painot posket
Päivän päätetyn punassa?
Ruusut riivit,
Kuot läningit lehistä?
Perhot pyysit
Villat vaipaksi kerihtit?
Missä lienet,
Missä ilmestyt ihana?
Tokko täällä?
Vainko vainoitten vaussa?
Vierastatko,
Kätket kasvot kainalolla?
Että eksyn
Tuhansilta tutkistellen?
Lienet lintu,
Lennät sirkkuna sivuuni?
Siks' kuin siellä
Täytät siunatun sylini?
Lienet lapsi,
Vankan varjonnet syämmen?
Siks' kuin saanen
Toisten täytennä tavata?
Hyv' o'is hinta,
Hiottua huolen alla?
Vihtoin viimen
Tuonen tultua tavata.
Sielun silmät
Siitä itkeevät ilosta;
Mutta mieli
Sopoittaapi syämmelle:
Ett' o'is ehkä
Taivas täysi tännenpävä,
Jos o'is olla
Mieli tietty jo tavattu.
Mesi-sanat
Jotka mieleni jakavat,
Sulo-sanat,
Jotka voittavat volini.
Missä viivyt
Mielen viihyke varainen?
Kussa säilyt
Sielun altoinen ajatus?
Ah! jos annan,
Kaiket taivahat karata,
»Tokkos jouut,
Tulet tunniksi tupaani.
[Painettu »Oskyldigt Ingenting» -lehteen v. 1821, ja Koittareen I, s.
140 nimellä »Rakkautta kaipaaja».]