Kuin ujo näyttelijä arkuudessaan
Osansa näyttämöllä turmelee,
Tai peto, joka liiaks raivotessaan
Vihansa vimmaan vihdoin heikkenee,
Niin minäi pelolla ja arkailulla
Pyhäiset lemmentavat unhotan,
Ja lemmen tuskast' olen turraks tulla,
Sen taakan alle ihan hervahdan.
Nää mykät kirjat selittää ja sanoo,
Mit' ikävöi ja hartoo mieleni,
Ne myötätuntoa ja rakkautt' anoo
Paremmin kuin voi koskaan kieleni.
Tajumaan opi tätä kieltä mykkää:
Se silmin kuulee, jossa lempi sykkää.