Kas, Päivötär kun leimuavan päänsä
Idässä nostaa, maassa katsojat
Kumartain niinkuin valtakäskijäänsä
Sen pyhää korkeutta palvovat.
Ja kun se nousee taivaan jyrkkää vuorta
Kuin nuorukainen parhaass' ijässään,
Niin yhä hänen kulkuansa nuorta
Kaikk' kuolevaiset katsoo ihmeissään.
Mut kun se korkeudestaan hoiperoiden
Kuin heikko vanhus ohjaa vaunujaan,
Niin silmät äskeisien ihaajoiden
Pois kääntyy toisianne katsomaan.
Niin sinäkin, kun päiväs alenee,
Heitteenä kuolet, jos et poikaa tee.