Ne hetket, jotka taidokkaasti loivat
Tuon kauneutes, jot' ihmein katsellaan,
Ne hirmuvaltiaiksi tulla voivat
Ja viehkeytesi viedä kokonaan.
Ei ajall' ole rauhaa: vaihtuu suvi
Viluiseen talveen, kaikki kylmää jää,
Mahala hyytyy, lehti surkastuvi,
Kaikk' alastont' on, lumen peittämää.
Jos suven nesteistä ei tilkkaa jäisi
Lasiseen kätkettynä vankilaan,
Kaikk' ihanuuden tuoksut häviäisi,
Ei siitä jäisi muiston hiukkaakaan.
Mut kukasta jos puserretaan väki,
Se elää vielä talven keskelläki.