Sa katso peiliis, muodollesi väitä,
Nyt uuden luomiseen sa kypsä liet.
Jos nyt et uusi piirteitäsi näitä,
Niin petät mailman, äidilt' onnen viet.
Miss' on se tyttö, jonk' et uudismaita
Sais sinä peltomiesnä koskettaa?
Ja missä mies niin itserakas, saita,
Ett' enentymäst' estäis maailmaa?
Sin' olet äitis peili, kevättaikaa
Sulointa sinä hälle muistutat;
Ja kurttuisena samaa kulta=aikaa
Sinäkin ikäs takaa katsastat.
Mut jos et jälkees jätä muistelua,
Niin yksin kuole, kuvas seuraa sua.