(»Es ist bestimmt in Gottes Rat».)
Niin säätää Herra neuvossaan,
Ett' armaast' eritä päällä maan
Sun täytyy.
Vaikk' katkerist' on katkerin
Se jättää, mik' on kallehin,
Sun täytyy,--niin, täytyy!
Kun kukka sulle annetaan,
Ves'lasihin viet sen puhkeemaan,
Vaan muista:
Kun aamull' aukee ruusun suu,
Se illan tullen surkastuu,
Se muista,--niin, muista!
Kun kullan löysit kaivatun,
Ja sielusi sen sieluhun
Kun vaipuu,--
Niin hetki vain kun vierähtää,
Vain murhe sulle muistoks jää
Ja kaipuu,--niin, kaipuu!
Mut ymmärrä mua oikein vaan,--
Niin, oikein vaan:
Kun rakkaat luopuu toisistaan,
He lausuvat: »taas kohdataan!»--
Taas kohdataan,--niin, kohdataan!
Kaikuja muilta mailta I, 1907,
_W. Shakespeare_.