Niin kylmä metsäss' ompi
Ja raskas taakka on,
Ja pitk' on tie, ja itse
Nuor' olen, voimaton.
Takassa torpan tuolla
Heloittaa valkeat,
Ja lapset leikitellen
Tuvassa riemuvat.
Kyll' olis minullenkin
Siell' ehkä soppinen,
Ja lämmintä ja ruokaa
Köyhänkin lapsellen.
Mut mua äiti armas
Odottaa kodissaan,
Ja paras joulu=ilo
On hänen seurassaan.
Kun äiti tulen laittaa
Nokiseen uunihin
Ja sarvileivän taittaa,--
On joulu meilläkin.
Lapsien elämästä, 1875.
_Lyydia Jannsen (Emajöe Oöpik)_.