Nuo tähtöset taivaan,
Kuin tyynenä aivan
Nyt myrskyjä maan
Ne katsovat vaan;
Ja Luojaa maailman
Ne kunnioittain
Uraansa läp' ilman
Vaeltavat vain.
Ei uuvu, ei vaivu,
Ei tieltä ne taivu,
Ja valkeuttaan
Ne luo yli maan.
Vuos'tuhannet siellä
Ne loistoa loi,
Vuos'tuhannet vielä
Ne välkkyä voi.
Oi, Luoja, kuin voinen
Ma, maan tomu moinen,
Sun tekosi nää
Ja työs käsittää?
Tok' ilmasi laajat
Ja ihmehes nuot
Ja tähtesi taajat
Mun tutkia suot.
Maailmojen luoja,
Sa ihmetten tuoja,
Kuin sanomaton
Sun voimasi on!
Ja hetki ja aik' on
Ja kaikki Sun työs;
Kaikk' ihmettä, kaikk' on,
Sa kaikessa myös.
Jos tieltä ma taivun
Ja eksyen haivun,
Unohtaen Sun,
Sa näät toki mun.
Maailmojen loppeen
Jos piileynkin
Pimeimpähän soppeen,
Siell' oot Sinäkin.
Oot isäni Sinä,
Ja lapsesi minä,
Hyvyytesi ain'
On vartijanain.
Ma antaun huomaas,
Mua neuvo Sa vaan,
Niinkuin Sinun luomaas,
Sua kunnioimaan:
Luonnon kirja 1886.