Kultainen kotiliesi,
Sinulle laulelen,
Taivaisen tulen suojus,
Pyhäkkö rakkauden!
Kun vaeltaja kaukaa
Sen loimun havaitsee,
Iloiten, laulatellen
Hän tietään astelee.
Kun työstään väsyneenä
Koteutuu peltomies,
Lämpöisen sylin hälle
Levittää kotilies.
Ja onnenrikko raukka,
Maailman murjoma,
Myös helmaan kotilieden
Hän itkee tuskansa.
Ja kun se raskas tulee
Suur kansan koetus,
Kun riehuu väkivalta
Ja horjuu oikeus,
Totuuden pylväät huojuu
Ja pyhyys tallataan,
Pyhyyden puoltajatkin
Veriinsä kaadetaan,
Niin silloin kodin liesi
Tulellaan, lämmöllään
Karaisee uuden polven
Vääryyttä häätämään,
Kädessä isäin tarmo;
Ja rinnass' uskallus,--
Ja, sortuu väkivalta
Ja voittaa oikeus.
Kultainen kotiliesi,
Sinulle laulan ma,
Sä isäin mielen, hengen
Ja tarmoni vartija!
Maan kalleuden kätkö,
Sa kehto vapauden,
Taivaisen tulen suojus,
Pyhäkkö rakkauden!
Liitto 1902.