_Kööri_:
Valohon, valkeuteen sa nouse, henki,
Koroita lentos avaruutehen,
Ja tiedä ett' on voima ylhäinenki
Vaan laina lähteest' ikivalkeuden.
_Soolo=kvartetti_:
Mut loistoansa jos se muusta johtaa
Ja _uskon_=valostaan näin vieraantuu,
Kuin lentotähti vaan se hetken hohtaa
Ja syttyessähän jo valjentuu.
Tai on se öistä valhetulta väärää,
Mi tiedustajan harhateille vie,
Jos _toivon_ täht' ei sille suuntaa määrää
Ja ijäisyyteen sen ei viittaa tie.
Jos sielt' ei, _rakkauden_ liedest' aivan,
Valolleen lämmön hehkua se tuo,
Sen valo valju on kuin talvitaivaan,
Mi jäätää vaan, mut lämpimää ei luo.
_Kööri_:
Valohon, valkeuteen sa nouse, henki,
Koroita lentos avaruutehen,
Mut muista ett' on voima ylhäinenki
Vaan laina lähteest' ikivalkeuden.
1.
_Kööri_:
Oi Herra, kaikki maat Sun voimaas ilmoittaapi,
Iki=kiitosta maailma Sulle soikohon,
Ennen aikojen alkua valtas kohoaapi
Ja ainiaksi kiitos, kunnia Sinun on.
_Altti=soolo_:
Kah, taivaan tähdet radoillansa
Iäti Jumalalle kantaa kiitostansa,
Ja päivä kertoo päivällen.
Kaaoksen kohdust' aamu käskystäsi saapi...
_Sopraani=soolo_:
Oi Herra, kaikki maat Sun voimaas ilmoittaapi.
Sa meille kevään aina uudistelet,
Auringon käsket kaikki kirkastaa;
Sa käsket ruohoin maasta versoella,
Ja raikkaan kastehen ilmoja puhdistaa,
Ja tuulen taivahalta pilvet pyyhiskellä.
_Altti=soolo_:
Sinä viimeksi loit myös parhaan luomistasi,
Ihmisen, maailmaas ihailemaan,
Sa hänen annoit hallita maata,
Vaan Sua yksin aina kuulla, palvella.
_Kööri_:
Oi, suuri, mahtava on Herra Jumalamme,
Kun voimassaan Hän ihmisille ilmestyy.
Kun näkyy vuori Sinain
Ja ilmi patsain Jumala saa tulisin,--
Ja silmihimme tunkeu säde valostansa,
Mit' ilmoittaa jylinä, pauhu ilmojen
Ja leimaus ja kuohu elementtien?
Sisin maa jopa järkkyy!
Herra, jo tahdotko luomasi hävittää?
Hetkikö tullut nyt on, pielet ilman kun kaikki särkyy?
_Altti=soolo_:
Sa kansallesi liiton lujan vahvistit,
Jok' ikuisesti rikkoumatta kestää saisi.
_Sopraani=soolo_:
Sa omillesi käskysanas julistit
Ja tahdoit että Sinua he rakastaisi.
_Kööri_:
Rajaton on armos, Jumala,
Rakkautta kaikki lakis uhkuu!
Oi, anna meidän Sun polkus käydä,
Sydämmemme puolees taivuta!
_Sopraani=soolo_:
Sa päästit kansas orjan kahleista,
Elätit erämaassa mannalla,
Ja opastelit aina suuntaan oikeahan,
Ja vaadit heitä vaan rakastamahan.
Sa läpi merenkin tien halkaisit
Ja kahden puolen aallot asetit,
Ja kalliosta panit veden vuotamahan.
Ja vaadit vaan heitä juomaan janoissahan.
_Trio_:
Epäillen, toivotonna Sua pelkäs kansa,
Joll' yhä osoitit Sun hyvyyttäsi vaan.
Sua eikö voinut rakastaa se kohdastansa
Ja Sinuun luottaa kokonaan?
Isännän vihaa orja piillä saapi,
Vaan lapsi isäns' ääntä noudattaapi,
Mut Jumalaansa, Luojaa, Vapauttajaa,
Ihminen vastustaa.
_Kööri_:
Oi Herra, kaikki maat Sun voimaas ilmoittaapi,
Iki=kiitosta maailma Sulle soikohon!
2.
_Sopraanit yhdessä_:
On taivaalle syntynyt tähti!
Kah, Betlehemin soimessa syntyi poikanen.
Hän syntyi majoiss' alhaisten,
Ei sijaa saliss' ylhäisien.
Miks syttyi taivaan tähtönen?
_Altit yhdessä_:
Jo poikana templistä, viisahitten hän joukost' löyttihin:
Ettekö tiedä huoneiss' Isäin ain' asua mun tulevi.
Niin kasvoi voimaan, viisauteen hän, ja varttui suuriin tekoihin.
_Tenoorit yhdessä_:
Ken olet Sinä? Mikä täällä tehtäväsi?
Miss' astelet, rauha vain käy jäljissäsi!
_Bassot yhdessä_:
Niin kului aika armas nuoruuden,
Niin kasvoi poika Betlehemin,
Kuin me, mutta tahraamattomin mielin.
_Kaikki_:
Ken Sa oot, synnitön oi poika ihmisen?
_Duetti köörin kanssa_:
Oi, kuin autuas on laps, joka Herran suojass' varttuu,
Viattomalle rauha, siunaus ylhäältä aina karttuu;
Kaukana siimehessä puhkeaa,
Kuin lehdon kukka versoelee,
Ja myrsky maailman viattomuutt' ei saastuttele.
Lapsen ajat armahaiset,
Suojassa Korkeimman murheitta soluvaiset!--
Niin nuokuvi laaksossa valko=lilja mättähältä,
Niin nuokuu hiljalleen; se suojass' on rajuisten myrskyjen väeltä.
Se yksin kukoistaa ja kiittää Jumalaa,
Niin lehdon kukka versoelee,
Ja myrsky raju maailman sen puhtautt' ei saatuttele.
_Alti=soolo_:
Oi Herra, nuorisomme anna
Sa elää lapsina viattomuudessa
Ja nöyrin sydämmin ja kiitollisin mielin:
Sinua kuulla, palvella!
Kun mailma kiusaukset tuottaa,
Ken meidät enää pelastaa,
Ma kehenkä uskallan luottaa?
_Sopraani=recitatiivi_:
Ah, himot kiusaavat, ja vaarat uhkaavat,
Ja omat voimat tyhjyyteensä uupuvat,
Ah, luulemme avuttomiksi jäänehemme.
3.
_Kööri_:
Oi, Herran Sanaa kuunnelkaamme pyhää,
Se voiman uuden sydämmeemme luo,
Kuin lounastuulten viima yhä
Keväisin vuokot urvusta tuo.
4.
_Kööri_:
Onko onnea, tuskaa meille ilmoitettu?
Kelle kohtalon arvoitus himmi selviää?
Kuink' yhtyä konsa voi vaivaan ja kuoloon iki=elämä?
_Kaksois=kööri_:
Ah ihmiskunta, toivo ijäisyyden jätä,
Jo hiekkaan kuivui juuret sen!
--Ei, sinut suojaa Herras, luota Hänehen!
Ei Herran Sana petä!
Ma näen ihmiskunnan vaivoin sortuvan,
Se rikostensa palkkaa kauemmin ei vältä.
--Ma näen uuden aamun saavan ylähältä,
Jo kultaavi koi taivahan!
--Voi kuolo ikuinen!--Kautt' armon saadaan voitto!
--Kirot toivottomain!--Riemu soi, kaikuu soitto!
_Kööri_:
Onko onnea, tuskaa meille ilmoitettu?
_Sopraani=soolo_:
Pelkonne heittäkää, Hän lempee täynnä on,
Sit' osoittaapi meille aina.
_Kööri_:
Uskossa toivokkaina
Luotamme varmoin, varmoin armohon!
_Trio köörin kanssa_:
Sydämmen uskovan rauhoa ken järkyttää?
Se antau Jumalaan ja Häneen taipuu,
Ei vainen itseensä.
Maailman onnet maahan jos vaipuu,
Niin voima ylhäinen, tuo taivaan rauha jää.
5.
_Kööri_:
Oi Herra, kaikki maat Sun voimaas ilmoittaapi,
Iki=kiitosta maailma Sulle soikohon,
Ja kiitostas maa soikohon, aina, ain' soikohon!