Katsos, kultani, kuinka kotka koittaa voimiansa:
Etkös tahtois kilvoitella taivaan linnun kanssa?
Ilmain kautta ja tuulten poikki ja kautta tuon mustan pilven
Kiidättää se riemulauluin luokse taivaan kilven.
Ja taivaan kilvelle kirjoitettu on kauniita tähtilöitä;
On sadottain noita tähtiä, kuin nurmella kukkasvöitä.
Mut kilpi tuo, se on kultani mun, ja tähdet on silmäis tulta,
Ja minä se kotk' olen ilmassa,--noin muiskun ma ryöstän sulta!
1869 (?)