Tuhannet kultakorut kai
Muut joululahjaksensa sai,
Minä sain yhden lahjan vaan,
Mut sit' en vaihtais kultaankaan.
Ja kultaa on se kuitenkin
Ja kulta on sen nimikin,
Mut se vaan sitä kultaa on,
Mi valuu säteist' auringon.
Kun väliin ilmaretkillään
Koi kohtaa hämärikkiään,
Se lemmest' ihastuksissaan
Suo kultavihman maailmaan.
Ja nuoret ahot kulloittuu,
Heloittaa kuuroittunut puu,
Ja kun sit' ihmisrinta juo,
Niin palamahan syttyy tuo.
Semmoisen liekin autuain
Minäkin sydämmeeni sain,
Ja sydän kylmä ennen, nyt
On liekkimähän syttynyt.
1869 (?)