Kun aamun koi
Maan kultiin kaarittaa,
Kun kannel soi
Ja linnut säveltää;
Tuon sovitan
Oloosi, synnyinmaa,
Uus aamuhan
Noin sullei sarastaa.
Taas koittaret
Kun kiertää lounahan,
Maan kukkaset
Kehittäin kuorestaan;
Ma mietin: noin
Sa pukeut kukkihin,
Noin kerran koin
Luo päiväks Suomikin.
Mut umpeen kun
Käy päivän pyörä tuo,
Kun sulkuhun
Teränsä kukka luo;
Niin silloin lyö
Surusta rintan': oi!
Noin synkkä yö
Myös kansat kattaa voi.
Hälläpyörä 23/4 1869; Kaikuja Hämeestä 1872.