Kuin ompi laita? Vihaa
Ja raivoa näen silmissänne.
NYYRI.
Tuolla
On ilves piilemässä, mutta Lalli
Vaan suurentelee sanoilla. Hän pauhaa
Kuin koski suullansa, mut saamaton
Hän töissään on kuin lammikko!
LALLI.
Vait akka!
NYYRI (Sorrille).
Käy toimeen!
SORRI.
Kuole maani sortaja!
Kun olet sinä la'annut laulamasta.
Niin vapauden käki kultarinta
Taas äänens' saloissamme koroittaa
Ja säveltänsä sorjaa soittaa!
(Menee tölliä kohti.)
NYYRI.
Oikein!
Rajuutes tunnen!
LALLI (Tarttuu Sorriin).
Malta mielesi
Se työ on minun tehtäväni. -- Päivä
Jo koituu -- koston hetk' on koittanut!
(Törmää töllin ovea vastaan, joka aukenee paukkinalla. Kitka,
ja Taimo tulevat. Joukko talonpoikia heidän seurassansa.)
Kymmenes Kohtaus.
EDELLISET ja TULLEET. Myöhemmin TÖLLIN ISÄNTÄ
ja EMÄNTÄ, LALLI, KAARLO ja KANSAA.
KITKA.
Lieneekö Lalli mielettömäks' käynyt?
Ma löysin tieltä hänen lakkinsa
Ja vähän matkan päästä takkinsa.
Ei moinen riisuminen ollut viisaan.
Vaan mielipuolen tointa! Lalli parka!
NYYRI.
Its' olet parka! Sinun kuhnaillessas --
Ken tiennee missä! -- saapui Lalli tänne.
KITKA.
En ole kuhnaillut, mut nuorten kanssa
Ei kilpailla voi satavuotias;
Sen ymmärtänet, houkko! -- Miss' on Lalli?
NYYRI.
Hän siunattavass' ompi toimessa.
(Töllin isäntä ja emäntä, joka käsivarsillansa kantaa lastansa,
tulevat töllistä ja pakenevat oikealle, huutaen: "Murha! Murha!")
KITKA.
Nuo murhaa kirjasivat, Apuhun
Siis rientäkämme!
NYYRI.
Tämä murhan-huuto
Oil vapauden riemuhuuto! -- Kuollut
On pispa Henrik, kuollut sortajamme!
KITKA.
Oi sulo-sanomaa, jon kuulla sain!
Mä kiitän sua Ukko taivahinen;
Suo mulle vielä kallis Samponi,
Niin lähden onnellisna Tuonelaan
Ja astun autuaana Manan tietä!
LALLI (Pispan hiippa päässä ja oma verinen miekkansa kädessä
astuu verkkaan töllistä. Itsekseen).
Nyt Tuonen poika astuu ulos! -- Huu!
NYYRI.
Jo tulee Lalli. Voiton seppeleellä
Hän koristettu on!
LALLI (Itsekseen).
Työ se on tehty!
Mun karsikkoni, lapseni ja vaimon' --
Kaikk' olen kostanut. Mut mikä kosto!
KITKA.
Lallille kiitos -- maamme pelastaja
Hän on!
SORRI.
Kuin särki ikeen ilkeän,
Jok' oli kansan kaulaan isketty.
Ja riipi jaloistamme orjan paulat!
LALLI (Itsekseen).
Nuo hänen silmäyksensä!
NYYRI.
En sanaa
Saa sulast' ilosta ma sanotuksi!
LALLI (Itsekseen, mutta puoleksi korkealla äänellä).
Anteeksi kuollessansa antoiko
Minulle? Ha! ha! ha! Ma olen Lalli,
En anteeksantamustaan tarvinnut.
En!
(Huutaa.)
Lalli minä olen!
KITKA.
Sa jalo sankari
Lalli olet.
LALLI (Näyttää miekkansa Nyyrille).
Sorri, katsoppas!
Et löydä siinä veren tilkkaakaan.
Vaikk' kielelläs sen tyyni nuolisit.
Se pystyy hyvin tämä kalpani!
Mut mitä vastaat?
NYYRI.
Mua Sorrina
Pidätkö? -- Lalli, miksi vapiset?
Sun muotos on niin vaalea kuin lumi
On laaksossa! Et, toki pelänne?
LALLI.
Sun muotos Hiittä hirvittäisi, akka!
(Kaarlo tulee hieroen silmiänsä ja juoksee tölliin.)
SORRI.
Miks' enää viivymme? Jo lähtekämme
Kotia, peijaisia viettämään,
Ja peijais-olvin juotuamme -- sotaan;
Karkoittamahan vihollisiamme!
Tuo kelpo lakki sinun päässäs, Lalli,
On heitä kovin säikähdyttävä!
NYYRI.
Se meille oivallinen sotalippu!
KAARLO (Tulee töllistä).
Voi työtä petojen! Voi! Nukkununna
On pyhä pispa Henrik murhattu! --
(Rientää oikealle.)
LALLI (Polkee jalallansa maata).
Sa valhettelet kuotus! Nukkunutta
En ole surmannut! vaan taisteluhun
Mä käskin häntä.
NYYRI.
Ole huoletta!
Ei koston murha ole murha.
LALLI.
Konna!
Kutsutko _murhaajaksi_ Lallia!
(Piispa Henrikin verinen haamu näyttäytyy hetkeksi Lallille.)
Haa! Hirmuttava aave! Väisty pois!
Sun silmäyksiäs' en kärsiä
Ma voi! -- Mun veren' hyytyy! Huu! -- --!
(Laskee kätensä silmäinsä eteen ja hyökkää pois vasemmalle.
Kaikki muut seuraavat häntä, pait Kitka ja Nyyri.)
KITKA.
Tänneppäin etsimähän maljaani!
(Menee oikealle.)
NYYRI.
En lähde vielä. -- Näyn autuaan
Suon silmän' ensin nähdä! -- Loistehen
Nuoruuden tämä näky antaa niille!
(Nostaa puukkonsa ja hyökkää tölliin. Kaarlo, Töllin isäntä
ja joukko miehiä ja naisia tulee oikealta.)
KAARLO.
Voi tänne, tänne hyvät ystävät!
(Menee tölliin.)