ROUVA VALLSTRÖM (irroittaen Hilman isästään). Hilma kulta, rauhoittukaa
nyt!
SIIRI (aukaisee salin oven ja huutaa). Sipi!
HILMA. Voih! Minä en voi, en tahdo. (Peittää epätoivossaan kasvonsa
rouva Vallströmin olkapäätä vasten.)
Kuudes kohtaus.
Edelliset ja HELÉN.
HELÉN (seisoo salin ovella).
SIIRI. Missäs...? Eikös kauppias Rahikainen ole täällä?
HELÉN. Kauppias pyysi minun sanomaan, että hänen täytyi lähteä pois, —
kotiinsa.
(Kaikki kolme yht'aikaa:)
ROUVA VALLSTRÖM (hämmästyen). Ooo!!
HILMA (tyyntyen). Se oli hyvä! Se oli hyvä!
ANTTI (lannistuen). Arvasinhan minä sen (tehden kädellään liikkeen,
joka osoittaa, että hänen asiansa on hukassa.) Siinä se nyt oli.
SIIRI (joka melkein on käynyt mykäksi). Lähtikö hän pois, — kokonaan?!!
(Hampaitaan kiristäen, itsekseen.) Oi, semmoista miestä!!
HELÉN. He läksivät yhdessä kauppias Loikkasen kanssa.
ROUVA VALLSTRÖM ja SIIRI (yht'aikaa). Loikkasenko?
ANTTI ja HILMA (puhelevat keskenään hiljaa).
HELÉN. Niin. Se oli sillä viisiä, että kauppias Loikkanen ajoi tästä
ohi ja kysyi, että olikos kauppias Rahikainen täällä, ja kun hän kuuli,
että oli, niin hän pyysi minun kysymään, lähtisikös kauppias Rahikainen
hänen mu'assaan.
SIIRI (syrjään rouva Vallströmille). Mitäs sille sitte voi, täti?!
ROUVA VALLSTRÖM (Helénille). Hyvä on, pehtori. (Tekee merkin, että
Helén saapi mennä.)
HELÉN. Muistaahan rouva sitte panna ne jyvät kirjaan?
ROUVA VALLSTRÖM. Kyllä, kyllä.
HELÉN (poistuu hitaasti).
Seitsemäs kohtaus.
Rouva VALLSTRÖM, SIIRI, ANTTI ja HILMA.
HILMA. Isä, tulkaa! Lähdetään pois!
ANTTI. Hukassa nyt on kaikki. Mitä minä nyt teen? Enhän minä nyt
enää... Ryöstöön nyt kaikki joutuu.
HILMA. Elkää nyt, isä, — vieraassa paikassa...
SIIRI. Antti hyvä! Elkää nyt noin masentuko! Koetetaan nyt jollakin
lailla...
ANTTI. Enhän minä millä voi... Ainoa keino se enää on, että jos rouva
sitte tahtoo olla niin hyvä ja tulla sinne huutokauppaan vähän hintoja
korottamaan, ettei kaikki irtaimisto ihan polkuhinnasta näinä huonoina
aikoina menisi ja vielä talokin ryöstöön pantaisi.
ROUVA VALLSTRÖM. Minkä voin, Antti hyvä, minä kyllä siinä suhteessa
teen.
ANTTI ja HILMA. (menevät hyvästellen).
Esirippu.
Viides näytös.
Valkeapään tupa. Perällä ovi. — Vasemmalla peränurkassa uuni, keskellä
ikkuna ja etualalla seinän vieressä sänky. Uunin ja ikkunan välissä
on rahi ja sen edessä kätkyt. — Oikealla, myöskin keskellä, päreillä
paikattu ikkuna, pitkin seinustaa lavitsa ja sen edessä, etualalla
punainen ruokapöytä. Oven suussa, oikealla, on vesisaavi, seinällä
muutamia työkaluja ja orsilla päreitä kuivamassa.
Ensimmäinen kohtaus.
SOHVI, HILMA ja LIISU.
SOHVI (istuu rahilla, kutoo sukkaa, ja soudattaa jalallaan, hiljaa
hyssyttäen, kätkyessä makaavaa pientä lasta). Hsss... ss... Hsss...
sss... sss... ss...
LIISU (joka potee keuhkokuumetta, makaa sängyssä).
HILMA (seisoo pöydän luona ja sitoo yhteen ison vaatenyytin
päitä; katsahtaa ikkunaan). Tuollapa niitä jo alkaa tulla ihmisiä
huutokauppaankin.
SOHVI. Ketäs siellä on? — Hs-sss! — Hs-sss-sss-sss!...
HILMA. Paakkunainenhan se näkyy olevan Eeva-Stiinan kanssa. (Vie
nyyttinsä lavitsalle peränurkkaan).
SOHVI. "Missäs harakka, jos ei si'antappajaisissa!" — Hs-sss-ss!
— Sehän se on Eeva-Stiina ainainen huutokaupoissa kävijä. —
Hs-sss-sss-sh! — — Kutsuhan kuitenkin sisään, Hilma! — Mitä ne siellä
ulkona — — kylmässä...? — — Hs-ssss-ss-sh!...
HILMA. Eiköhän ne tule itsestäänkin, jahka ovat tavaroita katselleet.
LIISU (käännäkse vuoteessa; heikolla äänellä). Äit'!
SOHVI (jättää kätkyen, nousee ja kumarraikse vuoteen päästä Liisua
kohti). Mitä, lapsukaiseni?
LIISU (läähöttävästi hengittäen ja katkonaisesti). Olisiko... vähän...
juotavaa?... Niin... kuivattaa ja... polttaa... kulkkua...
SOHVI. Paikalla, kultaseni! — (Hilmalle, joka on tullut vuodetta
lähemmä, puolikovaan:) Mitä minä sille, raukalle, annan? Taannoin
kaasin viimeisen maitotilkan.
HILMA. Mitäs muuta, kuin Muurikista koettaa...
SOHVI. Eihän se nyt ole aika, mutta täytyy kai sitä... Ehkä siitä vielä
heruu — viimeisen kerran...
HILMA. Antakaahan tuoppi, niin minä menen ja lypsän.
SOHVI (ottaen tuopin uunin reunukselta). Ei. Jää sinä tänne ja soudata,
jos pikku veikko herää! Kyllä minä itse. (Sitoo huivinsa ja menee).