SIPI. Ja sitte, tuota, jos nyt ne brosentit välttämättä pitää olla
meidänkin kesken...
ANTTI. Eihän niitä muiltakaan ottamatta jätetä, niin...
SIPI. Eipä suinkaan. Lain määräämäthän ne on nekin. No, pannaan ne
sitte yhteen pääsumman kanssa, niin pääsee ainakin niitä tässä erittäin
pitemmältä kirjoittamasta.
No käypi.
ANTTI. No — niin. Hitaastihan tämä kynän kuletus käypi.
SIPI. Se tekee sitte (laskee miettien, käsi kasvoillaan)... se
puotirätinki... brosenttineen... niin paljon kuin... Jaa, se tekee
jämttiinsä neljä sataa viisikymmentä markkaa.
ANTTI. Vai tekee se jo niin äi'än?
SIPI. Tässähän se on minulla se tavaralasku mukanani. (Ottaa sen
lompakostaan). Laskee itse, että sen tietää oikeaksi. Kuusi markkaa
sadalta kuudessa kuukaudessa.
ANTTI. Ka, uskonhan minä. Oikein kai se on.
SIPI. Kyllä sen pitäisi olla. No, kirjoittaa tuon jälkeen sitte sen
neljäsataa viisikymmentä. Ensin kirjaimilla.