»se on vanha sananlasku, etkö sinä sitä tiedä, että kalahan se etsii
kansaistaan, verkko silmäistään. Talon poikahan se on tämäkin
sulhanen.»
»Poissahan tää kuuluu olevan kotoaan.»
»Se on vaan jäähdyttelemässä. Käy huomenna kirkossa, niin saat kuulla,
että vielä on talon poika.»
»No mitä sinä nyt alat työnäsi pitää, ja millä sinä eukkoasi rupeat
elättämään, kun olet kotoasi pois lähtenyt?» sanoi taas muutama
ikäänkuin olisi antanut tietää, että nyt on taikinapytystä vanne
katkennut ja joutaa siis hampaat naulaan.
»Onhan se kerjuulupa auki», aloin minä, vaan puhemies taas katkasi,
että
»ruoka ei syömällä lopu, vaan saamattomuudella.»
Siihen yhtyi vielä eräs, joka alkoi jaaritella:
»Ei sitä ole koiraa karvoihin katsomista. Ylenkatsottu kanto se reen
kaataa. Tapani se vielä ajaa naurut päältään, sillä se mies on terästä
ja se elää luotuja päiviään.»