CHRISTIAN, CARBON DE CASTEL-JALOUX, LE BRET,
Soturit, sitten CYRANO.
LE BRET.
Huh, kamalaa!
CARBON.
On kaikki lopussa.
LE BRET.
Hyi, senkin!...
CARBON, antaen hänelle merkin, että hän puhuisi hiljemmin.
Hst! Miehet herätät! Viet ilon viimeisenkin!
Sotureille.
Niin, nukkukaa te vain!
Le Bret'lle.
Ken nukkuvi, hän syö!
LE BRET.
Se mua ei ravitse; ma valvon joka yö.
Oih tätä nälkää!
Kaukaa kuuluu joitakuita laukauksia.
CARBON.
Hitto! Ampuvathan siellä!
Nyt pojat heräävät!
Sotureille, jotka nostavat päätään.
Ei, nukkukaa te!
Soturit painautuvat jälleen nukkumaan. Uusia laukauksia lähempää.
SOTILAS, liikahtaen.
Vielä?
Hiis vieköön!
CYRANO.
Ei se mitään. Cyrano vain palaa.
Päät laskeutuvat jälleen.
VARTIOMIES, ulkopuolella.
Ken siellä?
CYRANON ÄÄNI.
Bergerac.
VARTIOMIES, vallilla.
Ken?
CYRANO, ilmaantuen vallin harjalle.
Bergerac. -- Ei valaa
voi hölmöön viisautta kukaan.
Astuu alas. Le Bret menee häntä vastaan; levottomasti.
LE BRET.
Suuri luoja!
CYRANO, tehden hänelle merkin, ettei hän herättäisi ketään.
Hst!
LE BRET.
Haavan saitko?
CYRANO.
Pani parastaan se ruoja,
mutt' ohi ampui taas kuin aina ennenkin.
LE BRET.
On tyhmän-rohkeata aina aamuisin
sun asettaa noin henkes vaaraan alttihiksi
vain pienen kirjeen vuoksi!
CYRANO, pysähtyen Christianin eteen.
Tiedät, teen sen siksi,
kun lupasin, hän että usein kirjoittaa.
Katselee Christiania.
Hän nukkuu. Kalvas on hän. Jospa tietää saa
Roxane, hän että nälkään kuolee täällä!... Mutta
hän kaunis on.
LE BRET.
Nyt nukkumaan!
CYRANO.
Et suuttunutta
saa näytellä!... Mä tiedän paikan rintamassa,
joss' ovat vihollisen miehet humalassa
yöt kaiket. Turha on sun olla tuskissasi.
LE BRET.
Sa voisit joskus tuoda ruokaa mukanasi!
CYRANO.
On kulku hankalaa, kun selässä on taakka.
Mut uusi aika alkaa ensi yöstä saakka:
me joko kuolemme tai saamme syödäksemme.
Mä nä'in...
LE BRET.
Kerro!
CYRANO.
En. Me kohta kokenemme
sen... taikka, en oo varma...
CARBON.
Hullua on tämä:
piirittää itse sekä olla piirittämä
espanjalaisten samaan aikaan.
LE BRET.
Niinpä niin,
hullumpaa tuskin ennen koskaan koettiin!
Arrasta piiritämme, silloin Espanjasta
infantti-kardinaali saapuu --
CYRANO.
Sehän vasta
on hauskaa! Kunpa joku hänet vuorostaan
nyt piirittäisi!
LE BRET.
Min' en naura.
CYRANO.
Katsos vaan!
LE BRET.
Ja joka päivä vuoksi tyhmän urhokkuuden
sä henkes...
Nähdessään Cyranon suuntaavan kulkunsa erästä telttiä kohti.
Minne menet?
CYRANO.
Kyhään kirjeen uuden.
Nostaa verhoa ja katoaa.