Entiset, ROXANE, CHRISTIAN, Munkki, RAGUENEAU,
Lakeijoita, Seuralaisnainen.
DE GUICHE, Roxanelle.
Te!
Ymmällään, tuntiessaan Christianin.
Ja hän!?
Tehden ihaillen kunniaa Roxanelle.
En koskaan teiltä kiellä
ma ihailuani!
Cyranolle.
Ja teille, keksijälle,
myös onnittelut! Paratiisin veräjälle
nuo jutut enkelinkin pysäyttäneet ois.
Ne muistiin pankaa! Niistä kirjan tehdä vois!
CYRANO, kumartaen.
Suur' kiitos, herra kreivi! Seuraan neuvoanne!
MUNKKI, näyttäen rakastavaisia De Guichelle ja sivellen tyytyväisenä
pitkää valkoista partaansa.
On tässä kaunis pari teidän toimestanne!
DE GUICHE, katsoen häneen kylmästi.
Niin on.
Roxanelle.
Ja rouvaseni, nyt on aika teidän
jo jättää miehenne. Jäähyväi...
ROXANE.
Oisko meidän
siis erottava?!
DE GUICHE.
On.
Christianille.
Nyt lähtee rykmenttinne.
Te ilmoittaudutte nyt hetikohta sinne!
ROXANE.
Vaan... ei kai sotaan?
DE GUICHE.
Sotaan!
ROXANE.
Mutta juuri äsken...!
DE GUICHE.
Se oli äsken, se. Nyt lähtemään mä käsken.
Ottaen taskustaan sinne panemansa paperin.
On tässä käskykirje.
Christianille.
Viekää joukollenne!
ROXANE, heittäytyen Christianin syliin.
Christian! Christian!
DE GUICHE, ivallisesti hymyillen, Cyranolle.
No, arvatkaapa, eikö menne
mont' aikaa, ennenkuin häävuode noita vuottaa!
CYRANO, syrjään.
Hän luulee kai, se että mulle tuskaa tuottaa!
CHRISTIAN, Roxanelle.
Ah, vielä suudelma!
CYRANO.
Jo lähtekäämme! Siedä
ei viivytellä!
CHRISTIAN, yhä suudellen Roxanea.
Ethän, ystäväni, tiedä,
se kuinka raskast' on nyt juuri... juuri nyt!
CYRANO, koettaen viedä pois Christiania.
Sen tiedän!
Kaukaa kuuluu rummuilla soitettu marssi.
DE GUICHE, on mennyt perälle.
Rykmenttini on jo lähtenyt!
ROXANE, Cyranolle, pidättäen Christiania, jota Cyrano koettaa
yhä saada lähtemään.
Oh!... Teille uskon hänet. Kuulkaa, luvatkaa,
hän ettei henkeänsä vaaraan panna saa!
CYRANO.
Hm... koetan, vaan kyllä hieman vaikeaa
on luvata...
ROXANE, äskeiseen tapaan.
Ett' on hän aina viisas...
CYRANO.
Kyllä,
vaan...
ROXANE, samoin kun äsken.
Ettei vilustu hän,... että hällä yllä
on kyllin vaatteita...
CYRANO.
Teen voitavani...
ROXANE, samoin kuin äsken.
Sitte
myös: etten siellä koskaan aatoksista armaan
ma unohdu.
CYRANO.
Ma luulen...
ROXANE, äskeiseen tapaan.
Jospa lupaisitte,
ett' usein kirjeen saan!
CYRANO, pysähtyy.
No, sen, sen lupaan varmaan!